sunnuntai 25. elokuuta 2013

Runko valmistuu

Laitetaas vielä kuva raksalta, eli tässä mennään nyt. Eilen nostettiin nuo kaksi kattotuolia paikoilleen, kun oli kiirus päästä katsomaan miltä se näyttää. Ja tältä se nyt sitten näyttää:

Runko alkaa valmistua, kaksi kattotuolia nostettiin eilen paikoilleen.
Nyt jo vähän voi hahmottaa sisätilojen kokoa, eiköhän me siihen mahduta?!
On luvannut ihan kohtalaista säätä ainakin muutamaksi päiväksi, joten työt edistyy nyt nopsasti. Ja niinhän ne olisi hyvä edistyäkin, sillä syksyhän tässä jo alkaa olla.

Hallapurolla oli kuulemma aamulla ammuttu karhu, ja oikeastaan ihan hyvä niin, sillä niitä alkaa olla jo kohta porstuassa asti...  Vielä on lupa yhdelle karhunkaadolle, varmasti se pian tapahtuu nyt kun koirat ovat päässeet jyvälle hommasta.

Hirviäkin on liikkeellä, ja hirvikärpäsiä. Taas alkaa se nyppiminen, jipii.

Ohtakari

Kolme cowboyta ja koissu :)
Eilen kävästiin Lohtajan Ohtakarilla, vietettiin iltaa kavereiden vuokraamalla mökillä, paistettiin makkaraa nuotiolla ja tehtiin kävelyretki lähistöllä sijaitsevaan kalastajakylään. Ja olipa hieno paikka! Retken kruunasi näkötorniin kiipeäminen, sieltä avautui mahtavat näkymät merelle ja auringonlaskuun. Pienessä baarissa käytiin kahvilla ja käveltiin autiolla hiekkarannalla, jota tuntui riittävän kilometritolkulla. Väkeä ei todellakaan ollut liikkeellä vaikka sää oli mitä parhain, joten ihan rauhassa saatiin tallustella.

Hiekkarannan tuntumassa oli pitkospuita ja niitä pitää tulla joskus oikein ajan kanssa kiertelemään ja tutkimaan minne ne oikein johtavat, kunhan vain muistaa pysyä pois puolustusvoimien alueelta, joka oli kyllä hyvin merkitty ettei sinne vahingossa eksy.

Kartta "saaresta", Ohtakarille ajetaan maasiltaa pitkin.
www.ohtakari.net

Vilma. Ihana Vilma!

Hukkuneiden kalastajain muistomerkillä,
nimet ja kuolinajat löytyvät kiven toiselta puolelta.


Pookin portaat olivat melko ahtaat,
kovin iso ihminen ei varmaankaan sovi
 menemään tuonne ylimmälle tasolle.
Näkymä pookista alas kalastajakylään.
Hiekkaranta jatkui aina vain...

Kuukin näyttäytyi.
Pienellä mökillä oli tunnelmaa, Vilma-koira piti vahtia.

Ilta päättyi mökin terassilla tapahtuvaan musisointiin ja kun kello kävi jo pikkutunteja, isäntäväki lähti saunomaan ja me isännän kanssa lähdettiin kotimatkalle.

Ja olipa hyvä että jaksettiin tehdä tämä pieni irtiotto, vaikka ensin tuntui, että vitsiikö/jaksaako/kannattaako lähteä ajelemaan, no kannatti, totisesti! Kiitos vaan isännille ja emännille kutsusta ja iloisesta illasta, joskus uusiksi?! Hmm, kohtahan on venetsialaisten aika... 

maanantai 19. elokuuta 2013

Piiruja pystyssä

Käväisin just tontilla ottamassa muutaman kuvan, aina unohtuu kamera kotiin ja ajattelin nyt viimeinkin saada nämä asiat täällä blogilla ajantasalle.

Eli tässä mennään nyt, korkean puolen piirut on melkein kaikki pystyssä ja matalalla puolellakin jo jotain laitettuna. Tänään Timo oli saanut muutaman miehen avuksi nostamaan pystyyn tuon tällingin tuonne nurkkaan.
Korkean puolen piirut melkein valmiina,
järven puolelta pari piirua puuttuu.
Korkean ja matalan osan väliin pitäisi sopia ne neljä matalaa ikkunaa, tila näyttää ahtaalta nyt, mutta laskelmien mukaan tulevat kyllä sopimaan. Tuleehan siihen se kattotuolin antama tila vielä lisäksi.

Aika korkealta näyttää, mutta niin se on aina tässä vaiheessa.
Piiruja on tallissa jonkin verran valmiiksi jo kolottuna, jos kelit antaa myöten niin eiköhän ne paikoilleen piakkoin saada. Jospa tuo rakenne sitten jo paremmin alkaa hahmottua.
Tuohon korkean ja matalan osan väliin tulee niitä metallitolppia jotka kannattavat sitä isoa, koko talon pituudelta kulkevaa liimapuupalkkia. Näin olen ymmärtänyt.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Esaa kuuntelemassa

Eilen käytiin Koskikievarissa kuuntelemassa Esa Elorantaa, joka ei pettänyt taaskaan, vaikka tuvassa ei montaa kuulijaa ollutkaan. Harmittaa, kun väki ei lähde näihin trubaduuri-iltoihin, mutta eipä sitä itsekään jaksa kovin usein persaustaan sohvalta nostaa... Sitä on niin iltauninenkin, että hädintuskin silmät pysyy enää iltakymmeneltä auki!

Lappajärven keskustassa olevaa Koskikievaria voin kyllä suositella kaikille, siellä on tosi mukava isäntäpariskunta, nauru raikaa ja palvelu pelaa :)  Ja jos tulee kauempaa, niin yöksikin voi jäädä ihan kohtuulliseen hintaan.

Mutta kyllä minä taas niin mieleni pahoitin, kun paikalle tulee niitä vinkujia, notta soita jotain nopeampaa, onko sulla mitään Kolmatta Naista, soita PARANOID!
Ihminen tulee matkojen takaa, vain mies ja kitara, ei mitään konekommervenkkejä, vaan pystyy esiintymään vähillä varusteilla ja ammattitaito riittää vaikka mihin. Ja sitten pitäisi toimia kuin jukeboksi, kolikko sisään ja toiveesi toteutuu! Mulla ei hermo kestäisi, mutta tietenkin kun tuota on vuosikymmenet tehnyt, niin kai siihen sitten tottuu? Ja mahtavastihan nuo coverit taittuu, Springsteenin The River hiljentää joka kerta. Mutta mieluummin olisin kyllä kuunnellut koko setin Elorannan ihkaomaa tuotantoa.

Uusi levy tietenkin ostettiin ja kinuttiin nimmarikin :)
Jotenkin aina vaan enempi arvostaa näitä suomenkielellä esiintyviä ja omia tekstejään nikkaroivia muusikoita. Ei kielitaidossa mitään vikaa ole, tietenkään, mutta tässä on aitoa pelimannimeininkiä, että tehdään musiikkia sille yleisölle jonka parissa vuodesta toiseen esiinnytään.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Juhlissa

Eilen päästiin juhlimaan kaksivuotiasta kummityttöä, aivan mahtava päivä oli taas, kaunis kiitos pääjärjestäjille ja mukanaolleille!

Tyttö-tyllerö oli tietenkin maailman ihastuttavin ja muisti kiittää saamistaan lahjoista. Seija-mummin kanssa ihmeteltiin sitä yhteen ääneen, että kuinka tämä näin pieni ihminen osaa ottaa jo kaikki kanssaihmiset huomioon, ihan uskomatonta!

Lahjoja tuli tietenkin paljon ja ihan kaikkia ei heti jaksanut edes avata. Kakuttelun jälkeen alkoi jo niin päikkärit painaa päälle ja oli vetäydyttävä vähäksi aikaa untenmaille, sitten taas kummasti jaksoi leikkiä uusilla leluilla, joista tällä kertaa hauskimmat taisivat olla ne pienet astiat joita oli sekä muovisena, että posliiniversioina.

Kynttilöitä puhalletaan, otsatukka taisi saada enempi
 puhallusta kuin kynttilät, mutta sammui ne viimein.
Niin nopeasti on taas aika hurahtanut, juurihan me juhlittiin ykkössynttäreitä ja silloin opeteltiin kävelemään - toinen käsi otti tukea Veijo-papan peukalosta ja toinen omista niskavilloista. Ja nyt mennäänkin jo niin lujaa, ettei kukaan pysy perässä... Terttu-mummu kertoi olleensa tässä joku ilta pesuhuoneessa pesemässä vanhoja Duplo-legoja, kun tyttö pyrähti sinne yllättäen ja huis hais vaatteet heitettiin pois päältä ja mummu huomasi pesevänsä legojen lisäksi pientä tyttöä.

Onnea ihanalle ikiliikulle! Olkoon elämässäsi enkeleitä ja rakkautta polun kuoppia tasoittamassa.

perjantai 9. elokuuta 2013

Tetra-pussukka

Kaikkea pientä tekee mieli näpräillä viimeisenä lomapäivänä, löysin tällaisen jänskän ohjeen sattumalta netistä ja pitihän sitä päästä testaamaan.
Tetra-pussukka, kangas vanhasta verhosta.
Vetoketjun pituus 12 cm.
Nyt vain pitäisi löytää lisää vetoketjuja ja niihin sopivia tilkkuja, niin johan näitä aikansa kuluksi tekisi. Oli kyllä niin hyvä ohje tuolla Tiinulla, että onnistui tällaiselta räppäkäpälältä ja ruppuräätäliltäkin ihan kohtalaisin tuloksin.

Tein toisen samanmoisen vähän isompana ja eri kankaasta, mutta se ei tullut laisinkaan näin ryhdikäs.

Että tällaista tänään, sateisena perjantaipäivänä.

torstai 8. elokuuta 2013

Pullantuoksuista torstaita

Juuh, ajattelin lievittää koulunaloittajien tuskaa ja leivoin pikkupullia. Ensin oli tarkoitukseni tehdä mutakakku, mutta jotenkin nyt tuo pullan leipominen kiinnosti enempi siinäkin mielessä, että pakastin huutaa tyhjyyttään leipomusten osalta.. Eiköhän tuosta muutama pulla pakastimeen jää, kun puolesta litrasta taikinan tein.

Isäntä on intopinkeänä laittelemassa papan kanssa juoksuja ja piiruja, aamulla siellä oli jonkinlainen palaveri valvojan kanssa käyty, että kuinka tehdään ja tuleeko kaikki liitokset ym. oikein. Eli nyt on tästä turvallista töitä jatkaa, hyvä hyvä!

Eilen ostin itselleni perhoskämmekän, ensimmäinen orkideani, saa nähdä kuinka nopeasti saan sen nujerrettua hengiltä. Hyvät ohjeet kyllä sen kasvatukseen löytyy täältä jumalaisesta internetistä, joten ohjeiden puutteeseen ei ainakaan sitten voi vedota kun se alkaa kasvaa hometta.

Kukinto on vielä komea,
mutta nuppuja ei enää ole.
Jotenkin tuo valko-keltainen yksilö viehätti tällä kertaa eniten, olisi siellä ollut monenlaista pinkkiin vivahtavaakin tarjolla. Sitä paitsi aika monessa näkyi jotain lehtivaurioita olevan, tällä oli ehjät ja hyvät lehdet ja juuretkin terveen näköiset, harmi vaan kun kukinto on jo noin pitkällä, ettei nuppuja enää ollut... Mutta herkutellaan nyt tuolla niin kauan kuin mahdollista :) On se nyt jo ollut sen viiden euron väärti!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Puutöihin, vihdoinkin!

Nyt se isännän joulu koittaa, eli viimeinkin päästään eroon murskeen levittämisestä ja päästään alajuoksujen laittoon. Laitan uutta kuvaa piakkoin, mutta tähän nyt pari väläystä siitä, mitä raksalla on viime päivät tehty.
Pikkuhiljaa uretaanilevyt ovat peittyneet murskeen alle.
Raksahommia on saanut tehdä kohtalaisessa helteessä viime päivät, mutta onneksi pieni tuulenvire siellä on käynyt ja välillä on ollut ihan hyvää pilvipoutaakin. Ja mikä parasta - sateet ovat kiertäneet paikkakuntaa kiitettävästi.

Lähikuvaa levykerroksista.

Hohhoi, sellaista palapeliä ja sovittelemista.
Mitä! Kuka on jättänyt kertakäyttömukin lojumaan, höh...
Vähän tuntui käyvän hermoille tämä työvaihe, päivät helteisellä työmaalla vetivät miesväen rätyiseksi ja tuntui, ettei tämä lopu koskaan! Onneksi oli nyt apuna se viime vuonna ostettu Valmetti, se oli ihan välttämätön tähän hommaan.

Sinne se antura peittyi, toivottavasti sitä ei tarvitse enää koskaan nähdä.

Vanhassa vara parempi.
Juoksut on jo eilen raksalle hankittu, joten tänään: PUUTÖITÄ! 

Koulut alkavat huomenna ja minukin lomani päättyy tähän viikkoon. Arki koittaa siis ihan pian, mutta onneksi vielä on viikonloppu välissä, joten on aikaa vielä henkisesti valmistautua :) Ehkäpä ennätän huushollaamisen keskellä hieman vielä näpräilemään jotain kangastilkkuihin ja ompelukoneeseen liittyvää...

Kesä on lopuillaan, mutta
meillä työt jatkuu kiihkeänä...
Ai niin, vein kirpputoripaikalleni ensimmäisen lastin viime torstaina ja pari kertaa olen käynyt siellä tekemässä täydennystä. Tein havainnon, että vaatteet eivät liiku laisinkaan, mutta muuta tavaraa on mennyt jonkin verran ja parhaiten ovat hyllystä lähteneet palapelit! Vielä kun pääsisi niistä vaatteista eroon, sillä niitä riittää... 

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Luonnollisesti

Mustikkaa on runsaasti!
Eipä ole pitkään aikaan tullut kerrottua luontoelämyksiä, joko olisi korkea aika?
Toisen lomajaksoni kunniaksi oltiin tyttären kanssa metsäkämpällä yötä, sää oli mitä parhain ja mustikoita syötiin eturuuaksi, pääruuaksi ja jälkkäriksi. Parasta metsäkämpällä on tietenkin se, ettei siellä voi tehdä mitään sellaista mitä yleensä kotona tehdään, eli aika kului polttopuiden ja Aku Ankan parissa. Sähköä kämpälle tulee jonkin verran, eli aurinkokennot lataavat akkua, josta sitten saa virtaa valaistukseen ja radioon, jos niin haluaa.

Ankkarit mukana, myös metsäkämpillä :)
Iltateet keitettiin Kelly Kettlellä, jota voinkin suositella kaikille luonnossaliikkujille, on huomattavasti mukavampi käyttää kuin trangia, mutta toisaalta sillä ei voi keittää muuta kuin vettä. Trangiassa minua ainakin kauheasti tökkii se polttonesteen käyttö, joka maistuu aivan järkyttävän pahalle jos sitä menee vahingossa jonnekin ruokaan/keittoastiaan, iu...

Pimeä laskeutui jo klo 23 mennessä ja tietenkin tehtiin pieni jännittävä pisto pihalle kuuntelemaan yön ääniä ja samalla käytiin puskassa iltapissulla. Kämpillä on kyllä ulkohuussi, mutta sitä ei ole vielä kertaakaan käytetty, sillä puskassa käynti on jotenkin paljon juhlallisempaa.

Maan mainio Kelly Kettle, tämä malli vetää
 litran. Itse voisin hankkia sellaisen, johon
menee ½ litraa, sopisi vaikka kameralaukkuun?!


Iltapalaa, nam.
Aamulla nukuttiin myöhään, sehän se lomassa on parasta. Hiljalleen keiteltiin aamukaakaot ja todettiin, että mainio kesäsää saa jatkoa, hyvillä mielin siivottiin jälkemme ja pakattiin kamat kotimatkalle. Takaisin pyöräillessämme nähtiin iloksemme ihkaelävä kyykäärme, yleensä niitä näkee vain tiehen liiskaantuneena...
Mikähän on tämä kaunokki nimeltään,
jota kasvaa pientareilla?