maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulurauhaa


Lehmihaka vaikenee ja joulu tulla jolkottaa, oikein rauhallista joulua kaikille!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

4. adventti

Kovin on synkkää tuolla pihalla, ei lumen hippustakaan ole enää maassa. Jotenkin sitä kumminkin tykkäis siitä valkeasta joulusta, mutta kyllä nyt on maailmankirjat niin sekaisin, että nähdäänköhän sellaista ihmettä enää koskaan? Jäätiköt sulavat ja meille tulee ikuinen syksy myrskytuulineen ja sateineen? Toivottavasti ei kumminkaan.

Joulu silti tulla jolkottaa, siivot on tehty (pesin hellankin takaa ja löysin kadoksissa olleen sormukseni) ja tänä aamuna leivoin jouluropellit, vielä pitää aatoksi väsätä rosolli ja perunasalaatti, mutta ne tehdään vasta huomenna, ennätän kyllä kun ei tarvi enää töihin mennä ennen joulua.

Kauppaankin pitäisi vielä vääntäytyä, mutta kattoo nyt milloin viitsii lähteä tuonne markettien panhuilumusiikista kärsimään. (Mistä ne löytää noita panhuilulevyjä, ne pitäis lailla kieltää, aivan kauheita, etenkin Halpa-Halli niitä harrastaa...)

Juu, Panulle on oma torttu leivottuna...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Vapaalla

Juu, vapaapäivää pukkaa keskelle viikkoa, ohjelmassa tänään kummitytön kanssa leikkimistä ja siinä ohessa normaali kotiaskareita. Pihalle on pakko päästä vaikkei siellä oikein tiedä mitä tekis. Etenkään kaksivuotiaan lapsen kanssa, kun ei ole luntakaan että pääsis pulkkailemaan... Mutta jospa vaikka tehtäisiin pieni kävelylenkki, sillä tämä duracell-pupu kylä jaksaa viskoa kinttua toisensa eteen ihan rivakasti, siinä jää kankea täti äkkiä toiseksi!

Riisipuuron jo keitin, piti tehdä sen kanssa mötyssoppaa (luumukiisseliä), mutta eihän tuolta kaapista niitä luumuja sitten löytynytkään, joten tein mustikkakiisseliä. Juuri tein fb:ssä galluppia, että kumpi parempi riisipuuron kanssa, mötyssoppa vai sekametelisoppa (sekalaisista kuivatuista hedelmistä tehty), voin kertoa sitten myöhemmin tulokset ;)

Joulun eteen en oo tehnyt vielä paljoa mitään, pipareita leivoin joku aika sitten, mutta ne on jo mennyt parempiin suihin. Jonku hedelmäkakun voisin illalla rääpästä niin ennättää hyvin tivistyä jouluksi. Mutta en ota joulusta paineita, katotaan nyt mitä ennättää tehä ja mitä ei. Pääasia että aattona taas istutaan koko suku ja ystävät yhdessä, syödään hyvin ja joristaan mukavia, siinäpä se pähkinänkuoressa.

Lupasin muuten aatoksi tehdä perunasalaatin, jos jollain on hyvä resepti niin saa tehdä mielellään ehdotuksia!

Tällaista keliä oli Hallapurolla tässä joku viikko sitten...

perjantai 6. joulukuuta 2013

Uusi vakstuuki

No, ei tästä kuvasta paljoa näe, millainen
tuo uusi vastuuki on...
Raksalla hiljenee, Timppa lähti just tilkitsemään ovenreikiä ja sen myötä hommat siellä loppuvat toistaiseksi. Ensi viikoksi onkin luvattu vähän kovempia pakkasia, joten tauko lienee paikallaan.

Meillä tämä päivä kuluu pipareita leipoen (kiitos Kaijalle taikinasta!), telkkaria katsellen, (RSO:n konsertti suorana Musiikkitalosta ja tietenkin Tampere-talon tunnelmia, ainakin vähäsen, Tuntematon tulee myöhällä ja se katsotaan jos jaksetaan...) Ja iliman muuta, jossain vaiheessa päivää katsotaan dvd:ltä Koirankynnen leikkaaja! 

Uuden vastuukin myötä ja kynttilöiden hämystä toivottelen kaikille oikein mukavaa ja juhlavaa itsenäisyyspäivää!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Lunta ja riisipuuroa

Tänä aamuna onnistuin polttamaan riisipuuron hellalle ja vieläkin leijailee täällä kyökissä kitkerä haju. Mutta eipä haittaa, puuro ei onneksi mennyt pilalle vaan oli oikeenkin hyvää mustikkasopan kanssa syötynä.
Ulkona sataa oikeen kunnolla lunta ja kun lämpötila on nollan huikeilla niin voisi kuvitella, että aika raskasta tuota on kohta kolalla lykkiä. Täytyy kohta käydä kokeilemassa, jotain ruumiillista pitääs kyllä päästä tekemään, monen istutun työpäivän jälkeen.

Raksalla on hommat rauhoittuneet, ulkovuoraukset on aikalailla valmiit, tämän kuvan ottamisen jälkeenkin on vielä töitä tehty, joten eipä sieltä isoja puutu.

Vuoraukset alkaa olla valmiit.
Kovin on leppoisa päivä tiedossa, lunta tulee niin, ettei huvita minnekään lähteä ja telkkarista parhaillaankin tulee hiihtoa ja sitä tietenkin pitää vähän seurata. Lapset on mummolassa ja kai me isännän kanssa täällä vaan aikaa kulutetaan eikä yritetäkään tehdä mitään järkevää. 

Hienoa, että on joskus tällaisiakin päiviä, että on vaan pakko olla aloillaan ja ladata akkuja.

Panu voimistelee.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Maalaamisen ihanuus

Ulkovuorilautoja on maalattu viime päivät, parina iltana ollaan nelisen tuntia paiskittu ja eilen Timo teki Valtti pohjustuksen, nyt sitten odotetaan se vaadittava 12 tuntia, että pääsee jatkamaan. Tarpeetonta päänvaivaa tuli puutavarasta, joka muuten oli miltei ensiluokkaista, mutta joidenkin kymmenien lautojen pontit oli höylätty miten sattuu. Niistä rekku haukkuu tavaran toimittaajaa, mutta harmittaa kun ehdittiin niitä jo osaa maalata ennenkuin vika huomattiin. Pahus!

Tallissa on lämpöpuhaltimet, muuten siellä olisi liian kylmää ja kosteaa. Puhaltimilla lämpötila saadaan aika nopsasti päälle kymmeneen asteeseen. Ja laudat ovatkin onneksi tosi kuivia, joten jo lähtökohta on aika hyvä. Mutta sujuvaan maalausoperaatioon vaaditaan neljä henkilöä; yksi pukkaa laudan "koneeseen", toinen ottaa vastaan, kääntää laudan ja tuo sen tällingille jossa kaksi henkilöä noukkii ylimääräiset maalit talteen pointeista ja sutii pinnat tasaiseksi. Tämä hienosti voideltu koneisto toimii kuin junan vessa ja tulosta syntyy aika nopeasti. Ainut jarru koko hommassa on se, että paljonko lautatavaraa saa kerrallaan kuivamaan. Meillä kuivaus onnistuu hyvin tallin toisen kerroksen lattioilla rimojen päällä, siellä ne saa rauhassa levätä kunnes ovat täysin kuivia.

Lakeaharjulla avattiin eilen ensilumenlatu, aika mielenkiintoista, että on mahdollista hiihtää, vaikkei lunta ole täällä muuten vielä ollenkaan. Käväisin kyllä joku viikko sitten ihailemassa sitä valtavaa sahanpuruilla peitettyä lumikasaa sääaseman kupeessa, vielä se lumi sitten oli tallella ja latua siitä saatiin peräti 1,2 km!
Mukava seurata kuinka tuo projekti ottaa ilmaa siipien alle.

Monenlaista kuntalaiskeskustelua on täällä ollut ihan järjestettynä ja sitten muuten vain kylillä. Kyläkoulut saivat sittenkin luvan vielä jatkaa, mutta ensi syksynä tämä sama asia on taas edessä, kuinka sitten käy? Veroäyriä nostetaan tietenkin, koska jostakin sitä rahaa pitää saada. Samaan aikaa keskutellaan kiihkeästi Järvipohjanmaan yhteistoiminta-alueesta irrottautumisesta, Alajärven uusi uimahalli taisi olla viimeinen niitti...

Mutta nuo on niin isoja asioita, ettei niitä näin pienellä päällä pidä liikaa miettiä. Annetaan niiden miettiä joille se kuuluu ja arvostellaan me muut sitten jälkikäteen, että miten hulluja päätöksiä sitä siellä valtuustossa on taas menty tekemään. Näinhän se menee.

Tiukka pari viikkoa edessä, mutta onneksi sitten taitaa vähän helpottaa, ainakin töiden osalta. (Vaan ei marista, hyvä että on työpaikka minne raahustaa!)

Laitetaan loppuun ihan randomkuva, mulla olis kyllä kuvia kortilla noista maalatuista laudoista, mutta loppui usb-portit kesken koneessa, joten en saa nyt just kuvia sielä ulos... Toisella kertaa sitten.

Laitoin tämän saman facebookkiin joku aika sitten,
 tältä meillä näyttää leipomisen jälkeen...
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää marraskuun eka viikkoa kaikille!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Talviaikaan

Kaikki ikkunat paikoillaan, ovien kohdilla vielä reijät.
 Tältä tupa näyttää järven puolelta. Etualalla kaksi Timoa.
(Ei ehkä kumminkaan yöntimoa?!)
Ja niin siirryttiin talviaikaan, kello on vasta vartin yli iltayhdeksän, mutta väsyttää siihen malliin, että taidan kohta painua pehkuihin.

Eilen oli kylddyyripäivä, käytiin tyttären kanssa Luoma-aholla lyhytelokuvafestivaaleilla kuuntelemassa Markku Pölösen ajatuksia kylien elävöittämisestä ja lyhytelokuvien tekemisestä, ihan asiaahan tuo puhui ja yleisö tuntui viihtyvän, varmasti ihan hyvää vinkkiä moni sieltä mukaansa sai.

Elokuvaohjaaja
 isänmaallisessa ympäristössä.
Mä aina yritän ottaa ihmisistä tuollaisia kuvia, että ne ei välttämättä edes tiedä heitä kuvattavan, en tykkää mennä sillä lailla tykötuppautumaan, että oos ny ihmisiks niin mä räppään täs nyt tärkeänä kuvan susta ;)

Mutta joo, minä oon aina ollut Pölösfani. Jotenkin niistä kaikista elokuvista kuvastuu sellainen isänmaan rakkaus ja ideologia, mikä on jotenkin itsellekin sisäänrakennettua. Ihan ehdoton lemppari Pölösleffoista mulle on Koirankynnen leikkaaja, sen voi kattoa aina vaan uudelleen ja joka kerta ne samat asiat jaksaa ilahduttaa. Siitä elokuvasta tulee mulle uusi itsenäisyyspäivän perinne, Tuntematon saa nyt väistyä, ainakin toistaiseksi.

Jaa-a, se olis huomenna työpäivä, ei kun pehkuihin, mp-kolmoselta kuulumaan Linnunradan käsikirja liftareille ja uni tulee kuin tilattuna.

Oikein antoisaa viikonalkua ja talviaikaa kaikille pistäytyjille, pidetään ittemme miehinä ;)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Räppänöitä

Eilen Timo oli asentanut ensimmäiset ikkunat ja tänään jatkettiin muutamalla pikkuikkunalla. Tarkkana pitää olla, että tulee oikeat ikkunat oikeille paikoilleen! Samankokoisia on monta ja erona on vain kätisyydet ja osa on näitä hätäuloskäyntejä, eli jonkin verran tulee sekaantumisen mahdollisuutta, koko ajan saa tuijottaa piirustuksia ja tarkistella, että menee varmasti oikein.
Katto valmis muuten, mutta päätytiilet puuttuu.
 Huom! Pari pikkuikkunaa jo asennettu.

Pikkuikkuna kerrosten välissä.


Työhuoneen ja keittiön tuuletusikkunat.

Nyt on tosiaan laiteltu noita pikkuisia räppänöitä ja nuo isot elementit painaakin niin paljon, että Timo tarvitsee aikamiehen apua niiden kanssa, minusta ei ole kuin ehkä apupojaksi hakemaan työkaluja ja aukomaan ovia...

Mutta jotenkin hienoa saada vihdoinkin nuo ikkunat pois tuolta pikkutallista, onhan ne siellä jo kauan odotelleetkin.

On luvannut lämpimämpää säätä ja se otetaan ilolla vastaan, täällä on lämpötila ollut nyt monta päivää ihan tuossa nollan huikeilla ja tuulta piisaa, siinäkin mielessä olis kiva sada nuo isot reijät seinissä tukkoon, järveltä tuulee niin sairaalla voimalla koko ajan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tiiliä katolla

Lasten lomaviikko on puolessa välissä ja mullakin oli tänään vapaapäivä. En oo saanut mitään järkevää aikaiseksi, ihan normikuvioita vaan, pyykinpesua yms. Vintillä kallasin pipoja ja hanskoja pitkän aikaa, kun siellä on kaikki niin sekaisin... Mutta kun ei millään ole energiaa, että viitsis siellä alkaa tavaroita järjestelemään.

Illalla pitäis lähteä hakemaan lomalaiset junalta ja ollaan taas koko perhe koossa, jee! Saa nähdä tuleeko lapset sairaaks, yleensä ne on aina lomalla jossain räkätaudissa ja täällä on sitä nyt tosi paljon liikkeellä. 

Kummityttö esittelee mummulassa
 tekemäänsä hilavitkutinta, mikähän
 tästä tytöstä oikein mahtaa isona tulla?!
Raksalla tehdään kiivaasti kattoa. Kuva on maanantaiaamulta, kun lämpötila oli pakkasen puolella ja tiilet kuurassa. Enää ei puutu paljoa, sillä tuo matala osuus on vain tekemättä.

Kuuraisia tiiliä...
Onneksi tosiaan tuo korkea osuus on nyt valmis, sillä se oli todella pelottavan näköistä touhua, kun isäntä siellä polvet tutisten tiiliä napoi menemään. Arvatkaa oliko mies väsynyt, kun viimein pimeän tullen raahautui kotiin?! Voi reppanaa :( Jonkin verran valjaat oli tuolla katonteossa apuna, mutta isäntä tuumi, että niistä oli aika pajon riesaakin, kun piuhat takertuvat tiilipinoihin joka välissä. Onneksi Jaakko oli noissa pahoissa paikoissa apuna pitelemässä naruista kiinni, suuri kiitos!

Ihmettelin äsken, että mikä paukahti pihalla. Kävin katsomassa porraspäässä ja siellähän oli meitin Panu-kissi joka oli juuri napannut hiirulaisen, oli mahtanut syksyä päin portaita sitä metsästäessään. No, hiirulainen pääsi karkuun, kun minä nappasin kissin kainaloon ja heitin sisälle! Ihan oikein tuolle julmurille... Se taisi sitä paitsi olla päästäinen, joten se olis kumminkin jäänyt syömättä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Loputkin reijät tukkoon

Näin kului viikonloppu ja huomenna koittaa arki ja aherrus. Tosin raksalla on aherrettu myös viikonloppuna ja levytyshommat on nyt tehty. Timo pamautteli tuon matalan ja korkean välisenkin pätkän tämän päivän aikana, mutta kuva jäi ottamatta... Eli tässä viimeisimmät kuvat eiliseltä.

Tähän malliin hommat jäi eiliseltä.

Toissapäivänä Timo ja
 isä levyttivät tähän saakka.
Pääty umpeutumassa, viimeisten levyjen
 kanssa auttamassa Jaakko.

Näkymä olkkarin ikkunoista järvelle.
 Onneksi jossain vaiheessa tuo maakasa saa kyytiä.
Eli nyt sitten seuraavaksi katon kimppuun, tiilet ovat odotelleet tontilla jo jonkin aikaa ja nyt olisi hienoa saada ne paikoilleen, ennenkuin rankkasateet saapuvat.
Sen jälkeen vuorossa ikkunoiden asennus ja varmaan osa noista ovenreijistä tukitaan väliaikaisesti, ovia niihin ei vielä ole hankittu. Eikä kannattaisi varmaan muutenkaan vielä niitä asentaa, turhaanhan ne vaan siinä loukkiintuisi työn ja touhun keskellä.

Ja loppukevennys, kummityttö
 metsäretkellä, käsilaukku tietenkin mukana.
Laukusta ei löydy eväitä, vaan
 säästöpossu, jossa muutama kolikko :)
Oikein hyvää ja energistä alkuviikkoa kaikille!

torstai 3. lokakuuta 2013

Pieniä asioita

Mua sitten ilahduttaa nykyään ihan pienetkin asiat! Niinkuin nyt tuo lehtikaktus, jonka toin kesälaitumelta sisälle, ja se kiitti minua oitis kehittämällä yhden nupun oksansa päähän. Siis yhden ainoan nupun, mutta ilmeisesti tämä fiksu kasvi tiesi sen riittävän tässä vaiheessa, ei makeaa mahan täydeltä.

Pieniä ilon aiheita.
Eilen käytiin työkaverin kanssa tutustumaan Lakeaharjulle pikkuhiljaa valmistuvaan ampumahiihtokeskukseen, ajatella, että muutaman vuoden päästä voidaan ehkä mennä seuraamaan maailmancup-kisoja tuohon muutaman kilsan päähän, uskomatonta! Enkä jaksa nyt olla edes harmissani asian mahdollisista negatiivisista vaikutuksista alueeseen, tottahan siellä jo rakennetaan kuumeisesti, puuta kaatuu ja kallioa räjäytellään, mutta tällaista piristysruisketta tänne ollaan jo pitkään kaivattu. Ja tuntuu, että tässä on nyt niin paljon eri tahoja asiaa tukemassa ja jotenkin kaikki (ajatella!) ympäryskunnatkin ovat asiaa ajamassa, että kyllä tästä varmasti tulee jotain hienoa.

Olisikin kyllä korkea aika, että täällä vihdoin tapahtuisi jotain positiivista kehitystä, viimeiset kyläkoulut lakkautetaan jo ensi syksynä (tuskin kannattaa edes toivoa, ettei näin kävisi...) ja työpaikkoja on todella vähän, teollisuus ei enää vedä niinkuin ennen, maataloudesta nyt puhumattakaan. Nuoret kun opiskelemaan lähtevät, niin sille tielle myös jäävät, eihän tänne kannata jäädä, kun ei ole työpaikkoja. 

Mutta, katsotaan nyt, että tämä kilpailukeskushanke toisi niitä kaivattuja työpaikkoja ja mahdollisuuksia myös nuorille, voihan se olla, että tästä se nyt lähtee – uusi, parempi aikakausi!

Näihin, yleviin sanoihin päätän tämänkertaisen kirjoittelutuokion ja palaan takaisin maan pinnalle, pullataikinan kimppuun :)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sana sunnuntaiksi

Nyt en kertakaikkiaan keksi mitään kirjoittamista, joten laitan eiliseltä vain pari kuvaa, ne kertovat paremmin missä mennään.
Kamala laajakulmalla otettu kuva,
talo näyttää kaatuvan just...

Julkisivu alkaa hahmottua, nuo tolpat antoi näköä nopsasti.
Tuo leveä ovenreikä on pääovea varten,
kummallekin puolelle tulee kapea ikkuna.
Ja tänään levytyshommat jatkuu. Mä lähden tästä kauppaan hakemaan miehille syömistä, hyvää pyhäpäivää kaikille!

torstai 26. syyskuuta 2013

Päivitystä

Jos nyt välillä huhuilisi täälläkin, kun syyskuu on kohta kääntymässä lokakuulle ja ensimmäiset pakkaspäivätkin jo takana. Toissapäivänä oli se ensimmäinen. paljon ennalta kammoksuttu aamu, kun auton lasit olivat paksussa kuurassa ja oli pakko laittaa lapaset käteen, ratti oli NIIN kylmä...
No kaippa tähän taas tottuu, eipä ole kylläkään muuta vaihtoehtoa. Olis kyllä kiva jos voisi vain nupista säädellä näitä ulkolämpötiloja ja sademäärää, vaan kun ei.

Mutta, asiaan. Raksalla on tapahtunut kaikenlaista, eli ihan aikataulussa (kyllä, meillä on sellainen) ollaan. Vaikkakin hieman ottaa päähän sellaiset kommentit kuin "tämä ei tuu ikinä valmiiks", "kohta tulee talvi", "miten te jaksatte!" jne. jne. Onneksi me itse ollaan ihan positiivisella mielellä ja Timo väittää hetkittäin jopa tykkäävänsä tuosta touhusta tuolla raksalla. Eli runko on nyt IHAN valmis, viimeiset ikkunanpaikoille tulevat kalikat naputeltiin eilen, ja ihan vähän on tuulensuojalevyäkin kokeiltu laittaa matalanpuolen päätyyn.

Laitetaas sitten kuvia tuosta kattopalojen nostosta, joka tapahtui torstaina 12. pvä, Kassu nosti ja apuna oli isä, Markku, Pauli ja Juhani, kameran takana oli esikoinen, joka onneksi pääsi paikalle ikuistamaan tilanteen. Itse olin töissä, enkä uskaltanut edes soittaa, että kuinka projekti sujui vasta kuin ihan illalla. Jännitti kyllä aikalailla, että kuinka nuo palat paikoilleen sopii.

Maassa odottaa siis kaksi erillistä kattopalaa, joihin
on naputeltu aluskate, ruoteet ja räystäslaudat paikoilleen.
Puomi nousee... Jännitys tiivistyy...

Ensimmäinen pala lähdössä yläilmoihin.

Ja sinne se lasketaan paikoilleen, miehet kurkkii
meneekö kohdilleen, Kassulla tarkka näkö...

Eikun toista perään!

Siellä leijailee, "pilviä päin, keinumme näin..."

Juu, sinne menee taas paikoilleen, perfect!
Hyvä Kassu ja hyvä me! Kaikki sujui piirustusten mukaan, kiitos taas kaikille osallistuneille :)

Raksalla varmaankin seuraavaksi ruvetaan levyttämään, tarjoukset levyistä on jo saatu, mutta tavara odottaa vielä paikalle tuontia. Ulkovuorilaudat on jo tuotu tallin suojiin ja vähän on päästy jo niitä hymäilemään, sillä nuo korkean osan päädyt on jo vuorailtu valmiiksi.

Talomaaliksi valittiin siis se Vinhan Kuutar ja aluksi näytti, ettei se juurikaan eroa valkoisesta, joka tulee nurkkiin ja listoihin, mutta kyllä se just ja just on hieman tummempi. Jotenkin nyt on huojentunut olo, että pyydettiin tähän ulkomaaliasiaan asiantuntijan apua, ei se nyt voi ihan pieleen mennä. Ollaan tykätty tosi paljon tuosta tallinkin väristä, sehän oli tuo Vinhan Ukko.

Mahtavia värejä on luonnossakin!
Tässä onkin sujunut asiat aivan liian hienosti ja ollaan koko ajan pelätty, että milloin se taivas mahtaakaan pudota niskaan... Voi olla että juuri tänään tuuri vaihtuu epäonneksi, sillä meidän piti tänään pitää "tyky"-päivää isännän kans ja lähteä vähän baanalle ja kuinka ollakkaan, meidän uusi-vanha-auto ei suostunutkaan käynnistymään! No, meillähän oli toinenkin auto pihassa (tai oikeastaan kaksikin muuta, mutta toinen niistä on ollut rempan alla jo pari viikkoa...) jolla sitten päästiinkin matkaan, mutta kun huomattiin parin kilsan ajamisen jälkeen, että isännälle tuikitärkeä kännykkälaturi oli unohtunut väärään autoon, päätettiin palata takaisin ja unohtaa koko baanalle meno.

Ja oikeastaan ihan hyvä niin, tulipahan nyt päivitettyä nämä kuulumiset ja ennätin ottaa jo varmuuskopiotkin kuvista siirrettävälle kovalevylle!

Ja nyt vois tehdä jotain muuta tärkeää, ehkä jotain ruuanlaittoon liittyvää?!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Katon tekoa ja roskaruokaa

Mahtavia kelejä on pidellyt näinä päivinä ja raksalla työt ovat edenneet hienosti ja ehkä jopa paremmin kuin odotettiin. Talon runko on valmis, matalan puolen kattotuolit, aluskate ja ruoteet paikoillaan ja tänään Timo viimeistelee korkean puolen kattoa. Se kootaan maassa ja nostetaan sitten nosturilla paikoilleen. Sitten puuttuukin enää kattotiilet niin saadaan alkaa lyömään tuulensuojalevyä seiniin.

Ja kun minä tässä kirjoitan, että me tehtiin sitä ja me tehtiin tätä, niin minähän en ole tehnyt raksalla yhtään mitään, vaan oon yrittänyt hoitaa näitä muita juoksevia asioita, kuten hoitanut huushollia ja käynyt tienestissä :) No, eilen kävin maalamassa muutaman vuorilaudan noihin katon päätyihin.


Talon runko alkaa olla valmis.

Katto on tehty kahtena palana maassa,
 kohta tämä nostetaan paikoilleen!
Tämä päivä on mennyt siivoillessa ja leipasin pellillisen piirakkaa, jos sattuu joku tulemaan kahville. Töissä on ollut tavallista rankempi viikko ja nyt on olo hieman voipunut, mutta eiköhän tämä tästä kun saa nyt vaan huilata viikonlopun.
Puolukassa pitäisi vielä kerran käydä, mutta ehkä jätän sen huomiseen, nyt ei jaksa ja sitä paitsi, meillä taitaa olla tänään roskaruokapäivä, eli kohta haetaan jotain herkkua grilliltä ja istutaan katsomaan jotain hyvää leffaa. (Kun vain pystyttäis päättämään, että mitä katsottais kun makuja on niin monia, meidänkin perheessä...)
Auringonlasku raksalla.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Runko valmistuu

Laitetaas vielä kuva raksalta, eli tässä mennään nyt. Eilen nostettiin nuo kaksi kattotuolia paikoilleen, kun oli kiirus päästä katsomaan miltä se näyttää. Ja tältä se nyt sitten näyttää:

Runko alkaa valmistua, kaksi kattotuolia nostettiin eilen paikoilleen.
Nyt jo vähän voi hahmottaa sisätilojen kokoa, eiköhän me siihen mahduta?!
On luvannut ihan kohtalaista säätä ainakin muutamaksi päiväksi, joten työt edistyy nyt nopsasti. Ja niinhän ne olisi hyvä edistyäkin, sillä syksyhän tässä jo alkaa olla.

Hallapurolla oli kuulemma aamulla ammuttu karhu, ja oikeastaan ihan hyvä niin, sillä niitä alkaa olla jo kohta porstuassa asti...  Vielä on lupa yhdelle karhunkaadolle, varmasti se pian tapahtuu nyt kun koirat ovat päässeet jyvälle hommasta.

Hirviäkin on liikkeellä, ja hirvikärpäsiä. Taas alkaa se nyppiminen, jipii.

Ohtakari

Kolme cowboyta ja koissu :)
Eilen kävästiin Lohtajan Ohtakarilla, vietettiin iltaa kavereiden vuokraamalla mökillä, paistettiin makkaraa nuotiolla ja tehtiin kävelyretki lähistöllä sijaitsevaan kalastajakylään. Ja olipa hieno paikka! Retken kruunasi näkötorniin kiipeäminen, sieltä avautui mahtavat näkymät merelle ja auringonlaskuun. Pienessä baarissa käytiin kahvilla ja käveltiin autiolla hiekkarannalla, jota tuntui riittävän kilometritolkulla. Väkeä ei todellakaan ollut liikkeellä vaikka sää oli mitä parhain, joten ihan rauhassa saatiin tallustella.

Hiekkarannan tuntumassa oli pitkospuita ja niitä pitää tulla joskus oikein ajan kanssa kiertelemään ja tutkimaan minne ne oikein johtavat, kunhan vain muistaa pysyä pois puolustusvoimien alueelta, joka oli kyllä hyvin merkitty ettei sinne vahingossa eksy.

Kartta "saaresta", Ohtakarille ajetaan maasiltaa pitkin.
www.ohtakari.net

Vilma. Ihana Vilma!

Hukkuneiden kalastajain muistomerkillä,
nimet ja kuolinajat löytyvät kiven toiselta puolelta.


Pookin portaat olivat melko ahtaat,
kovin iso ihminen ei varmaankaan sovi
 menemään tuonne ylimmälle tasolle.
Näkymä pookista alas kalastajakylään.
Hiekkaranta jatkui aina vain...

Kuukin näyttäytyi.
Pienellä mökillä oli tunnelmaa, Vilma-koira piti vahtia.

Ilta päättyi mökin terassilla tapahtuvaan musisointiin ja kun kello kävi jo pikkutunteja, isäntäväki lähti saunomaan ja me isännän kanssa lähdettiin kotimatkalle.

Ja olipa hyvä että jaksettiin tehdä tämä pieni irtiotto, vaikka ensin tuntui, että vitsiikö/jaksaako/kannattaako lähteä ajelemaan, no kannatti, totisesti! Kiitos vaan isännille ja emännille kutsusta ja iloisesta illasta, joskus uusiksi?! Hmm, kohtahan on venetsialaisten aika... 

maanantai 19. elokuuta 2013

Piiruja pystyssä

Käväisin just tontilla ottamassa muutaman kuvan, aina unohtuu kamera kotiin ja ajattelin nyt viimeinkin saada nämä asiat täällä blogilla ajantasalle.

Eli tässä mennään nyt, korkean puolen piirut on melkein kaikki pystyssä ja matalalla puolellakin jo jotain laitettuna. Tänään Timo oli saanut muutaman miehen avuksi nostamaan pystyyn tuon tällingin tuonne nurkkaan.
Korkean puolen piirut melkein valmiina,
järven puolelta pari piirua puuttuu.
Korkean ja matalan osan väliin pitäisi sopia ne neljä matalaa ikkunaa, tila näyttää ahtaalta nyt, mutta laskelmien mukaan tulevat kyllä sopimaan. Tuleehan siihen se kattotuolin antama tila vielä lisäksi.

Aika korkealta näyttää, mutta niin se on aina tässä vaiheessa.
Piiruja on tallissa jonkin verran valmiiksi jo kolottuna, jos kelit antaa myöten niin eiköhän ne paikoilleen piakkoin saada. Jospa tuo rakenne sitten jo paremmin alkaa hahmottua.
Tuohon korkean ja matalan osan väliin tulee niitä metallitolppia jotka kannattavat sitä isoa, koko talon pituudelta kulkevaa liimapuupalkkia. Näin olen ymmärtänyt.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Esaa kuuntelemassa

Eilen käytiin Koskikievarissa kuuntelemassa Esa Elorantaa, joka ei pettänyt taaskaan, vaikka tuvassa ei montaa kuulijaa ollutkaan. Harmittaa, kun väki ei lähde näihin trubaduuri-iltoihin, mutta eipä sitä itsekään jaksa kovin usein persaustaan sohvalta nostaa... Sitä on niin iltauninenkin, että hädintuskin silmät pysyy enää iltakymmeneltä auki!

Lappajärven keskustassa olevaa Koskikievaria voin kyllä suositella kaikille, siellä on tosi mukava isäntäpariskunta, nauru raikaa ja palvelu pelaa :)  Ja jos tulee kauempaa, niin yöksikin voi jäädä ihan kohtuulliseen hintaan.

Mutta kyllä minä taas niin mieleni pahoitin, kun paikalle tulee niitä vinkujia, notta soita jotain nopeampaa, onko sulla mitään Kolmatta Naista, soita PARANOID!
Ihminen tulee matkojen takaa, vain mies ja kitara, ei mitään konekommervenkkejä, vaan pystyy esiintymään vähillä varusteilla ja ammattitaito riittää vaikka mihin. Ja sitten pitäisi toimia kuin jukeboksi, kolikko sisään ja toiveesi toteutuu! Mulla ei hermo kestäisi, mutta tietenkin kun tuota on vuosikymmenet tehnyt, niin kai siihen sitten tottuu? Ja mahtavastihan nuo coverit taittuu, Springsteenin The River hiljentää joka kerta. Mutta mieluummin olisin kyllä kuunnellut koko setin Elorannan ihkaomaa tuotantoa.

Uusi levy tietenkin ostettiin ja kinuttiin nimmarikin :)
Jotenkin aina vaan enempi arvostaa näitä suomenkielellä esiintyviä ja omia tekstejään nikkaroivia muusikoita. Ei kielitaidossa mitään vikaa ole, tietenkään, mutta tässä on aitoa pelimannimeininkiä, että tehdään musiikkia sille yleisölle jonka parissa vuodesta toiseen esiinnytään.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Juhlissa

Eilen päästiin juhlimaan kaksivuotiasta kummityttöä, aivan mahtava päivä oli taas, kaunis kiitos pääjärjestäjille ja mukanaolleille!

Tyttö-tyllerö oli tietenkin maailman ihastuttavin ja muisti kiittää saamistaan lahjoista. Seija-mummin kanssa ihmeteltiin sitä yhteen ääneen, että kuinka tämä näin pieni ihminen osaa ottaa jo kaikki kanssaihmiset huomioon, ihan uskomatonta!

Lahjoja tuli tietenkin paljon ja ihan kaikkia ei heti jaksanut edes avata. Kakuttelun jälkeen alkoi jo niin päikkärit painaa päälle ja oli vetäydyttävä vähäksi aikaa untenmaille, sitten taas kummasti jaksoi leikkiä uusilla leluilla, joista tällä kertaa hauskimmat taisivat olla ne pienet astiat joita oli sekä muovisena, että posliiniversioina.

Kynttilöitä puhalletaan, otsatukka taisi saada enempi
 puhallusta kuin kynttilät, mutta sammui ne viimein.
Niin nopeasti on taas aika hurahtanut, juurihan me juhlittiin ykkössynttäreitä ja silloin opeteltiin kävelemään - toinen käsi otti tukea Veijo-papan peukalosta ja toinen omista niskavilloista. Ja nyt mennäänkin jo niin lujaa, ettei kukaan pysy perässä... Terttu-mummu kertoi olleensa tässä joku ilta pesuhuoneessa pesemässä vanhoja Duplo-legoja, kun tyttö pyrähti sinne yllättäen ja huis hais vaatteet heitettiin pois päältä ja mummu huomasi pesevänsä legojen lisäksi pientä tyttöä.

Onnea ihanalle ikiliikulle! Olkoon elämässäsi enkeleitä ja rakkautta polun kuoppia tasoittamassa.

perjantai 9. elokuuta 2013

Tetra-pussukka

Kaikkea pientä tekee mieli näpräillä viimeisenä lomapäivänä, löysin tällaisen jänskän ohjeen sattumalta netistä ja pitihän sitä päästä testaamaan.
Tetra-pussukka, kangas vanhasta verhosta.
Vetoketjun pituus 12 cm.
Nyt vain pitäisi löytää lisää vetoketjuja ja niihin sopivia tilkkuja, niin johan näitä aikansa kuluksi tekisi. Oli kyllä niin hyvä ohje tuolla Tiinulla, että onnistui tällaiselta räppäkäpälältä ja ruppuräätäliltäkin ihan kohtalaisin tuloksin.

Tein toisen samanmoisen vähän isompana ja eri kankaasta, mutta se ei tullut laisinkaan näin ryhdikäs.

Että tällaista tänään, sateisena perjantaipäivänä.

torstai 8. elokuuta 2013

Pullantuoksuista torstaita

Juuh, ajattelin lievittää koulunaloittajien tuskaa ja leivoin pikkupullia. Ensin oli tarkoitukseni tehdä mutakakku, mutta jotenkin nyt tuo pullan leipominen kiinnosti enempi siinäkin mielessä, että pakastin huutaa tyhjyyttään leipomusten osalta.. Eiköhän tuosta muutama pulla pakastimeen jää, kun puolesta litrasta taikinan tein.

Isäntä on intopinkeänä laittelemassa papan kanssa juoksuja ja piiruja, aamulla siellä oli jonkinlainen palaveri valvojan kanssa käyty, että kuinka tehdään ja tuleeko kaikki liitokset ym. oikein. Eli nyt on tästä turvallista töitä jatkaa, hyvä hyvä!

Eilen ostin itselleni perhoskämmekän, ensimmäinen orkideani, saa nähdä kuinka nopeasti saan sen nujerrettua hengiltä. Hyvät ohjeet kyllä sen kasvatukseen löytyy täältä jumalaisesta internetistä, joten ohjeiden puutteeseen ei ainakaan sitten voi vedota kun se alkaa kasvaa hometta.

Kukinto on vielä komea,
mutta nuppuja ei enää ole.
Jotenkin tuo valko-keltainen yksilö viehätti tällä kertaa eniten, olisi siellä ollut monenlaista pinkkiin vivahtavaakin tarjolla. Sitä paitsi aika monessa näkyi jotain lehtivaurioita olevan, tällä oli ehjät ja hyvät lehdet ja juuretkin terveen näköiset, harmi vaan kun kukinto on jo noin pitkällä, ettei nuppuja enää ollut... Mutta herkutellaan nyt tuolla niin kauan kuin mahdollista :) On se nyt jo ollut sen viiden euron väärti!

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Puutöihin, vihdoinkin!

Nyt se isännän joulu koittaa, eli viimeinkin päästään eroon murskeen levittämisestä ja päästään alajuoksujen laittoon. Laitan uutta kuvaa piakkoin, mutta tähän nyt pari väläystä siitä, mitä raksalla on viime päivät tehty.
Pikkuhiljaa uretaanilevyt ovat peittyneet murskeen alle.
Raksahommia on saanut tehdä kohtalaisessa helteessä viime päivät, mutta onneksi pieni tuulenvire siellä on käynyt ja välillä on ollut ihan hyvää pilvipoutaakin. Ja mikä parasta - sateet ovat kiertäneet paikkakuntaa kiitettävästi.

Lähikuvaa levykerroksista.

Hohhoi, sellaista palapeliä ja sovittelemista.
Mitä! Kuka on jättänyt kertakäyttömukin lojumaan, höh...
Vähän tuntui käyvän hermoille tämä työvaihe, päivät helteisellä työmaalla vetivät miesväen rätyiseksi ja tuntui, ettei tämä lopu koskaan! Onneksi oli nyt apuna se viime vuonna ostettu Valmetti, se oli ihan välttämätön tähän hommaan.

Sinne se antura peittyi, toivottavasti sitä ei tarvitse enää koskaan nähdä.

Vanhassa vara parempi.
Juoksut on jo eilen raksalle hankittu, joten tänään: PUUTÖITÄ! 

Koulut alkavat huomenna ja minukin lomani päättyy tähän viikkoon. Arki koittaa siis ihan pian, mutta onneksi vielä on viikonloppu välissä, joten on aikaa vielä henkisesti valmistautua :) Ehkäpä ennätän huushollaamisen keskellä hieman vielä näpräilemään jotain kangastilkkuihin ja ompelukoneeseen liittyvää...

Kesä on lopuillaan, mutta
meillä työt jatkuu kiihkeänä...
Ai niin, vein kirpputoripaikalleni ensimmäisen lastin viime torstaina ja pari kertaa olen käynyt siellä tekemässä täydennystä. Tein havainnon, että vaatteet eivät liiku laisinkaan, mutta muuta tavaraa on mennyt jonkin verran ja parhaiten ovat hyllystä lähteneet palapelit! Vielä kun pääsisi niistä vaatteista eroon, sillä niitä riittää...