sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kramppaa


Selkää kramppaa niin pirusti ja olen nyt parin päivän ajan napsinut särkylääkkeen jos toisenkin, sängyssä makaaminen on pahinta ja etenkin kyljen kääntäminen ei suju vaikeroimatta. Mutta eiköhän tästä huomenna töihin raahauduta, jos en tee mitään typerää tässä välissä...

Tämän Riihimäen Lasin Kirsikka-sarjan
tuikkukupin sain jo kersana parhaalta kaverilta, kiva muisto! 
Tyttären menojalkaa vipattaisi (oikeen näytti mulle, ja vipattihan se iloisesti), mutta en kyllä taida nyt lähteä minnekään. Sitä paitsi illalla on joululehden oikoluku, jos vain vedos ennättää taitosta ajoissa ja siinä on haastetta moneksi tunniksi, sillä vuoden aikana poisnukkuneiden ja syntyneiden tiedot saisivat mielellään olla oikein. Ei mikään harmita niin paljon kuin se, että niihin tulisi virheitä... Etenkin niin, että kuvat ja tiedot menevät sekaisin, eli kuvan alla olisi ihan väärän ihmisen tiedot jne. Itse kun tällaisia taitan, niin tarkistan kaikki varmaan sata kertaa, ja silloinkin saattaa jäädä virheitä eli myös oikoluvun vastuu on suuri. Sillä ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen. (Lainatakseni Ranea Siivoton juttu -elokuvasta).

Siivoton juttu -elokuvassa on paljon muitakin hyviä toteamuksia ja mielestäni tämä Ranen seminaaripuhe olisi nykypäivänäkin melko kohdillaan. No, ehkä kumminkin HIEMAN rasistinen...

Kai Lehtinen on yksi meidän lempparinäyttelijöistämme, Raid-elokuva ja sarja katsotaan aina silloin tällöin, ehkä noin pari-kolme kertaa vuodessa uudelleen ja hekotellaan jo etukäteen, kun muistetaan mitä tulee tapahtumaan ja kertaillaan noita unohtumattomia lausahduksia mitä Lehtinen ja Lohtander suustaan päästelevät, ne vaan on niin hyviä! Reilu-Masan "elämäni nopein kauppa" näyttää löytyvän myös YouTubesta :D

Isäntä tuli juuri tyhjäämästä rännejä, niitä ei olekaan taidettu vähään aikaan tyhjätä sillä sadevesi on jo kauan tullut alas ihan jostain muualta kuin pitäisi. Meillä on kyllä aika paljon noita lehtipuita tässä, joten nopeasti ne tukkoon menevätkin.

Meillä on taas adventtikalentereita myynnissä. Aika hienoja nämä partiolaisten kalenterit ovat olleet vuodesta toiseen, mutta hinta kauhistuttaa, 6 euroa/kpl! "Kun suklaakalenteritakin saa kahdella eurolla!", saa kuulla kun näitä menee kauppaamaan... No, onneksi jotkut tajuavat, että rahat menevät partiolaisten hyväksi ja osa jää omalle paikkakunnalle.

Partiolaisten adventtikalentereita.

Tunnin päästä pitäisi alkaa oikoluku, eikä vedosta kuulu... Huh huh. Saapa nähdä kuinka tässä käy. Jos ei huomenna saada kirjapainoon niin ei taida ennättää ensi sunnuntain joulunavausmyyntiin.

Mutta näin meni taas viikonloppu, melko kotoisissa merkeissä ja ihan hyvä niin.

Hyvää alkavaa viikkoa!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kaupunkireissu

Torstaina harrastettiin lähimatkailua, käytiin kennonpuhdistuksella Seinäjoella ja koska oli vapaapäivä niin pitihän sitä juhlistaa myös kirppiskierroksella. Vähän kierreltiin äitin kanssa myös vaatekauppoja, mutta jotenkin ne kiiltävät pikkujoulumekot olivat nyt niin kaukana meikäläisten ajatusmaailmasta, ettei vaan millään jaksanut keskittyä, eikä joka paikasta pursuava jouluintoilu ainakaan auttanut asiaa...

No, kirpparilta löysin lapsukaiselle pari vanhaa joululiinaa, jotka innolla otettiinkin vastaan ja laitettiin heti pöydälle, ennenkuin ennätin edes silittää... Olkoon nyt sitten ruttuisena pöydällä, jos kerran siitä iloiseksi tulee. Ja vähän niitä jouluaskarteluvärkkejä piti Tiimarista ostaa jos vaikka jotain innostuisi askartelemaan.

Juu, siihen se laitettiin heti paikoilleen,
en ennättänyt silittää...


Pienen pieni kaitaliina maksoi hurjat 25 senttiä.
Löysin kirpparilta myös uuden huonekasvin, enkelinsiipi eli Begonia corallina "Luzerna" lähti mukaan hauskan muotoisen lehtensä vuoksi, vaikka yleensä minulla on näistä begonioista todella huonot kokemukset...
Mutta kokeillaan nyt, tuotakin. Olis kyllä korkea aika jo vähän rajoittaa tätä kukkien ostelua kun tilaa ei kertakaikkiaan ole!

Enkelinsiipi.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Jouluttaako?

Juuh, säälittävää...
Täällä jouluttaa just tuon verran, että heitin tuollaiset halvat valot pöydälle kukan ympärille kun en muuta keksinyt, melko säälittävää... No, jospa se tästä, pikkuhiljaa. Eihän se ensimmäinen adventtikaan ihan vielä hätyyttele.

Telkkarista ei tuu nykyään mitään järkevää, ainoat ohjelmat mitä jaksan kattoa on Justimus ja Vallan linnake, joka alkoi uusintakierrosta eilen iltana, niin ja Hyvät ja huonot uutiset, mitä en tosin ikinä muista kattoa.

Jotain pientä käsityötä, eli askartelua paskartelua pitäisi kehittää, mitähän se voisi olla, ehdotuksia? Oveen sain viikko-pari sitten tehtyä vihdoinkin uuden havukranssin, mutta muuta en ole sitten tehnytkään tosi pitkään aikaan. Ja tikkuaminen + virkkaaminen on pannassa toistaiseksi, kunnes hartiakivut hellittää.
Onneksi ensi viikolla saadaan uudet niskatuelliset työtuolit joten ergonomiaan on luvassa parannusta, mahtavaa!

Jahas, Timppa kotiutui vihdoin raksalta, traktori ja auto on kunnossa ja elämä alkaa taas palaamaan raiteilleen.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Aktiiviviikonloppu

Harvinaisen vaiherikas viikonloppu on lopuillaan, sää on VAIHTEEKSI sateinen ja pimeä, tuuleekin aikalailla. Huomiseksi iltapäivälle lupaa onneksi parempaa, jopa aurinko saattaa näyttäytyä, jipii!

Perjantainen vapaapäivä piti olla siivouspäivä, mutta pakollisten paperipartiolaisen töiden jälkeen saappaat veivät minut tunniksi metsäpoluille. Rakot päkiöissä (liian isot saappaat+kovettumat jalkapohjissa) linkkasin takaisin autolle ja huristelin takaisin kotiin hikisenä, kipeänä, mutta onnellisena, kävin suihkussa ja aloin laittaa kinkkukiusausta kotiin palaaville koululaisille ja isännälle.

Perjantai-iltana käytiin mummun ja lasten kanssa Kaustisella kirpputorilla, josta ostin villasukat kympillä, (sillä olen päättänyt armahtaa toispuoleista märäntyneisyyttäni, enkä näin ollen aio kipeyttää hartioitani tikkuamalla yhtikäs mitään.) Sitä paitsi kymppi tuollaisista hyvin tehdyistä, pitkävartisista, oranssi-punaraidallisista sukista ei ole yhtikäs mitään, eihän noista jäänyt tekijälle kuin ehkä kolme euroa tekopalkkaa?

Lauantaina oli Sääksjärvellä marrasmarkkinat, siellä nopeasti pyörähdettin kannatusmielessä. Yllättäen ostin sieltäkin villasukat,  ihanat keltaiset junasukat, jotka menevät tuomisiksi pikkuserkun viikon vanhalle vaaville, onnea Fionalle ja koko perheelle, vanhan sydäntä lämmittää kun suku lisääntyy ;)

Me emme ole kyläilyihmisiä, mutta nyt saa piirtää johonkin todella suuren rastin, sillä eilen oltiin istumassa iltaa tuttavilla oikein kunnolla, monta tuntia rupateltiin ja hifisteltiin eli kuunneltiin musiikkia kunnon laitteilla, ihan hävetti kun maltettiin lähteä kotiin vasta puolen yön tietämissä... Mutta siihen pehmeään sohvaan kun istahdettiin sulosointuja kuunnellen, niin eihän siitä malttanut millään lähteä. Kyllä mekin sitten aletaan pitää tuollaisia hifistelyiltoja, kunhan päästään uuteen kämppään. Ihan vielä ei voi hifivarustelua aloittaa, on tärkeämpiäkin rahareikiä.

Siitä tulikin mieleeni, että Golfista pamahti tänään laturi, just kun saatiin traktori suurinpiirtein pelittämään. Tämä on niinkuin se harakka tervatulla katolla, nokka tarttuu, pyrstö tarttuu, nokka tarttuu... jne. Aina on jotain rikki.

Siivouspäivän pidin sitten eilen, hääräsin pää märkänä ja sain kämpän jonkinlaiseen kuntoon, niin että on nyt ihan kiva istuskella ja latautua huomiseen työpäivään ja tulevaan, varmasti todella kiireiseen työviikkoon.

Raksalla tapahtunut traktorirempan lisäksi seuraavaa:

Tässä kätevän isännän värkkäilemässä
 pöntössä on hyvä poltella roskia!



torstai 15. marraskuuta 2012

Puoliksi märäntynyt

Sellainen olo minulla on juuri nyt. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kaikki säryt ja lihasjännitykset tuntuvat olevat sataprosenttisesti ruumiini (kamala sanoa noin elävästä ihmisestä) vasemmalla puolella! Onkohan mun työasentoni ihan oikea vai mistä tämä kaikki toispuoleisuus johtuu?

Lenkilläkin kävin taas, eikä se tuntunut oloa yhtään helpottavan, eikä tämä läppärin naputtelu varmaankaan auta yhtään asiaa, mutta ehkä henkisesti kumminkin. Ja huomenna on vapaapäivä, joten ei haittaa vaikka vähän tässä nyt valvoskelen ja heittelen ajatuksia avaruuteen.

Hieman ajatus pätkii, mutta onko tuo nyt ihme kun päästäkin on vain puolet kapasiteetista käytössä, enkä tiedä onko tuo täysi kapasiteettikaan nyt häävin mahtava.

Otin kissistä ja jääkaapista kaverikuvan....
Siellä on muuten tosi mahtava tähtitaivas, jos olisin yhtään energisempi niin ottaisin kameran ja lähtisin kuvaamaan avaruuden ihmeitä, mutta taidan jättää nyt väliin ja vietän tässä rauhallista yösydäntä kissin kanssa. Isäntä kuorsaa kammarissa, kello tikittää seinällä ja kannettavan puhallin säestää, muuten onkin ihanan rauhallista.

Töissä oli taas aivan kauhia kiirus ja tein toista tuntia ylimääräistä, ettei tarvi huomenna lähteä ajamaan ihan joutavan takia ja hyvä niin, nyt voi hyvällä omallatunnolla viettää vapaapäivää niin ettei ressaa liikaa mennä maanantaina takasi töihin.

Harmi kun aamulla ei saa jäädä nukkumaan, vaan pitää kiskoa kolme teiniä (kaksi omaa + yksi lainateini) klo 7 aamukaakaolle ja vielä kuskata ne opinahjoonsa ajoissa... No, eihän tämä vielä mitään, isännän työt alkaa jo klo 6, eli ihan epäinhimilliseen aikaan.

Mun luontainen vuorokausirytmini on muuttunut huimasti sen jälkeen, kun ollaan isännän kanssa lyöttäydytty yhteen. Ennen päästelin aina pikkutunneille tehden kaikenlaista poikkitaiteellisia juttuja (maalasin tauluja, kirjoittelin, tein kuvausteknisiä kokeiluja yms), mutta sitten kun "pokelainen" tuli siihen kynkkään haukottelemaan, niin pikkuhiljaa olen minäkin taantunut iltauniseksi nyhveröksi. Sellaista se rakkaus teettää. Eikä tästä ole näköjään enää paluuta entiseen, sillä ainakin nyt tulee taas sellaista tekstiä, että taas saa hävetä jälkikäteen... Että parasta varmaan mennä nukkumaan ja nyhveröimään. Hyvää yötä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Marraskuun marinoita

Melkoista haipakkaa on pidellyt, töissä olisi enempi tekemistä kuin työaika sallii ja koko ajan on tunne, ettei ennätä tehdä tarpeeksi. Mutta toisaalta, niin se on aina tähän aikaan vuodesta joten eipä tämä ole mitään uutta. Olisi vaan niin mukava tehdä asiat kunnolla eikä huitaisemalla...

Jouluvaloja voisi jo vähän viritellä, kun on niin synkkää, jos se mielikin siitä valkenisi. Kynttilöitä on kyllä poltettu enempi kuin yleensä tähän aikaan, taas pitäisi täydentää kynttilävarastot :)

Liekki lämmittää...

Katselen tässä sivusilmällä Sydämen asialla, onhan tämä nähty ennenkin, mutta ruoanlaiton ja tiskien päälle tämä nollaa sopivasti aivot. Sitten pitäisikin varmaan alkaa etsiä kadonnutta partsakuittia, joka puuttuu vielä kohdeavustuksen selonteosta, en tajua minne oon senkin pukannut, ääh. Vähän suututtaa kun jotain tuollaista menee hukkaan...

Tänään olisi saunailtakin, ennen sitä vois käydä lenkillä oikeen kunnolla, että lähtee veret liikkeelle koko päivän istumisen jälkeen, tuntuu että sydänkin pompottaa taas ihan omiaan, syke liian alhaalla vissiin.

Loppuviikoksi ei taidakaan olla mitään menoja, huomenna on työpäivä ja perjantai vapaata, voisi vaikka käydä pitkällä metsäretkellä, kameran kanssa tai ilman, säästä riippuen. Toivottavasti eivät ammu hirvenä, täytynee laittaa punaista vaatetta päälle, täällä päin on metsät täynnä hirvestäjiä näinä päivinä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Partsapähkäilyä

Jäätaidetta.
Perjantaina aloitin vapaapäivän menemällä ostoksille, kuopukselle piti saada saappaat ja kunnon taskulamppu partion yövalvojaisia varten ja löytyihän ne. En tosin ollut ajatellut tuhlata saappaisiin ihan noin paljoa rahaa, ja kun on tottunut paljon kirppikseltä vaatteita hakemaan niin 45,- saappaista tuntui ihan käsittämättömältä summalta! No, jos ne nyt menis edes pari vuotta, kun on tuo pahin kasvupyrähdys takana.

Partion merkeissä meni muutenkin viikonloppu, perjantai-iltana pidettiin aluepalaveria samalla kun lapset aloittelivat yövalvojaisia, puhuttiin muutama tunti siitä, mitä lippukunnille kuuluu ja miltä toiminta näyttää tulevaisuudessa.
Meillä ei hyvältä näytä, vetäjäpula on saanut aikaan sen, että jäsenistö pienenee hurjaa vauhtia ja viikottainen toiminta on yhden tarpojavartion (12-15v) varassa. Jotta jotain pystyisimme kuitenkin jäsenille ja muillekin halukkaille tarjoamaan, olemme nyt syksyn ajan käyneet retkillä n. kerran kuukaudessa, viimeksi tänään tuossa Lakiksen maastossa.
Mutta muuhun ei rahkeita ole riittänyt, sillä voin kertoa, että joka viikko koloillan pitäminen ja partio-ohjelmassa pysyminen vaatii vetäjältä aika paljon omistautumista, etenkin jos ryhmässä on yksikin vilkkaampi kaveri... Itse olen aikoinani vetänyt sudenpentulaumaa ja vartio-ikäisten tyttöjen ryhmää ja vanhan ohjelman aikaan se nyt jotenkin meni, mutta mielestäni nyt olen jo pudonnut niin totaalisesti kelkasta, että en (koulutuksesta huolimatta) ymmärrä tätä uutta ohjelmaa kaikkine suorituksineen ja kasvatustavoitteineen, se on kertakaikkiaan tehty liian vaikeaksi niin vetäjille kuin vedettäville!

No tästä ollaan kyllä joka yhteydessä puhuttu, ja aina ollaan saatu samat ohjeet, että eihän teidän tarvitse sitä ohjelmaa niin tarkasti noudattaa ja voi keskittyä ihan haluamiinsa osa-alueihin ja tehdä niinkuin itse haluaa, mutta ei se nyt ihan niin mene. Sillä sitten kun on lippukuntien, piirin tai koko järjestön yhteisiä leiriä ja kilpailuja niin meidän lapset ovat siellä lapaset ojossa toljottamassa, että mistä ne nyt oikein puhuu ja miksei me osata näitä samoja asioita kun nuo muut? Miks me ei ikinä pärjätä näissä kisoissa? Miks me ollaan aina viimeisiä? Miks me ollaan näin huonoja?

Eli on kyse siitä mitä vaaditaan ja mitä pystytään tarjoamaan.

Sekin on aika uskomatonta, että kun koko ajan meidän pitää taistella muutenkin olemassaolomme puolesta, niin monissa kunnissa partiolaisia on alettu häätää pois toimitiloista ja ne vähäiset kunnon retki/leiripaikat on nyt kaavoitettu tai pistetty niin kalliille vuokralle, ettei sinne ole varaa mennä. On todella kaksinaamaista käytöstä tällainen kun aina kehutaan, miten tärkeää lapsi/nuorisotyötä me tehdään  ja tuodaan harrastusmahdollisuuksia paikkakunnalle, ja samalla selän takana toimitaan näin. Kyllähän meitäkin aikoinaan lahjakkaasti pompotettiin paikasta toiseen ja esitettiin toimipaikaksi jotain komeroa nuorisotalolta, mutta onneksi pääsimme sitten toisen yhdistyksen omistamiin tiloihin, missä on luontokin ihan muutaman metrin päässä, ettei tarvitse asvaltille nuotioa viritellä ;D