maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuodenvaihdetta odotellessa

Ensiksi pari kuvaa raksalta, jossa on ahkerasti häärätty väliseinien kanssa. Tilan jako alkaa hahmottua ja etenkin soittokämppä vaikuttaa hirvittävän isolta... No, paljon kanssa aina pärjää.
Portaat ylös tulee tuonne tikkaitten ja seinän väliselle paikalle.
Muutoin tähän kohtaan tulee puutyöverstas.

Tänne ylös tulee se soittokämppä + muita mukavuuksia...

Isosta oviaukosta sopii
 roudaamaan kaikenlaista.
Monilla blogeilla tässä kohtaa summataan mennyttä vuotta, mutta minä taidan jättää sen väliin, kaikkihan löytyy tuolta sivupalkista kun viitsii klikkailla aikaa taakse päin ;)

Jouluaatto vietettiin veljen kotona herkkuja syöden ja paketteja aukoen. Suvun nuorin ei paljoa vielä paketeista välittänyt, vaan lahjasäkki oli kaikista kivoin juttu kun sinne sopi pinksumaan ja ilakoimaan, ja sivusta katsojilla oli ihan yhtä hauskaa :) Joulupäivänä oltiin kotosalla ja tapanina käytiin Timon äidin ja siskon luona syömässä, siinäpä pääpiirteissään meidän joulunaika. Esikoinen on ollut koko loma-aikansa mummulassa, mutta nuorempi vähän siellä ja täällä, parastaikaa vetelee hirsiä vintissä, vaikka on kohta keskipäivä... Kun ei nyt tulisi sairaaksi, eilen oli vähän kurkku kipeä.

Vapaapäiviä on siunaantunut tässä kyllä ihan mukavasti, viimeksi olin perjantaina töissä, ja taitaa mennä ylihuomiseen ennenkuin on seuraava työpäivä. Jos nyt maltan sinne asti odottaa. Käy jo nämä pyhät hermoille...

Joulukukkia saatiin taas, ai kun ne on kauniita! Ja kun itse pääsin valitsemaan joulutähden ja amarylliksen väliltä nin valitsin amarylliksen, sillä sellaista minulla ei ennen ole ollutkaan. Ja pian se kukkii, ihan huomenissa! Otan siitä sitten kuvan tänne blogille.

Kivoja asetelmia! Tässäkin on
yhdistetty sypressi, koristeananas ja skimmia.

Skimmiassa on pikkuriikkiset kukat!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulurauhaa

Joulurauhaa on tiedossa Lehmihakaankin, siivoukset on jo tehty (!!) ja enää yksi kaupassa käynti on tiedossa ennen aattoa. Niin ja joulukukat ovat vielä paikallisessa kukkakaupassa, ne haetaan sitten ihan viime tipassa ja yritetään saada perille paleltumatta n. parinkymmenen asteen pakkasessa, onneksi vielä painetaan sanomalehtiä, että on mihin kääriä! (Mitähän muuten sitten tehdään kun kaikki lehdet ovat vain sähköisessä muodossa, mihin kukat siteen kääritään? Ja miten saunan saa syttymään? Ja mihin englantilaiset käärivät Fish and chips-annoksensa? Ja mitä minä laitan eteiseen kenkien alle...)

Noin tunnin päästä tulee ihana kummityttömme meille muutamaksi tunniksi hoitoon, mahtavaa! Just tuossa ihmettelin, että onpa hiljaista ja toimetonta kun kissin kanssa tässä Yle Leaksia katsotaan, no, kohta on säpinää :D Veikkaan, että n. 100 kertaa juostaan edestakaisin noita vintin rappuja, ne kun on lasten mielestä ihan vastustamattomat... Muumitalon voisi roudata alakertaan ja tietenkin pelukopsan, sen missä on sata muovieläintä ja muuta pikkusälää, se on mukava kaataa keskelle lattiaa ja sitten yksi kerrallaa tutkitaan, että mikäs elukka tämä on ja miten se sanoo.

Voi että joulua nyt varjostaa tuo kadonnut pikkupoika, minne se on voinut mennä?  Ei tule joulua ennenkuin tuo mysteeri ratkeaa. Vapepalaisen jalka vipattaisi mukaan etsintöihin, mutta nyt on matkaa liikaa ja on siellä etsijöitä ilman minuakin ihan tarpeeksi. Ihan sydäntä särkee...

Mutta nyt hiljenee Lehmihaka, oikein rauhaisaa joulua kaikille raksa- ja blogi-ihmiselle!

Rauhaisaa Joulua!
Kuva otettu partiolaisten kynttiläpolun seimeltä.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hui kun tuulee!

Eilisen ja tämän päivän on käynyt sellainen puhuri, että muutama pakkasaste tuntuu tuplaten kylmemmältä, ihme kun yöllä sain nukuttua, yleensä tällainen sää valvottaa. Heräsinkin vasta ennen yhdeksää, joten unenlahjoja löytyi ja niitä riitti!

Raksalla on tehty väliseinien runkoja ja seuraavaksi aletaan miettimään sähköistyksiä, Gyprocin hintoja on kyselty, mutta levyt ovat vielä tilaamatta. Isäntä lähti sinne just lumia lykkäämään, onneksi traktori taas toimii, ettei tarvi käsipelillä ruveta pönnäämään. (Autokin muuten toimii, siinä on jotain häikkää starttilukossa, mutta kun sen tietää niin – no problem!)

Eilen oli siivouspäivä. Vintti puunattiin, viriteltiin joulukötöstyksiä ja lopuksi tytär koristeli kuusen rapputasanteelle, hyvä tuli! Päätettiinkin vietää joulu siellä niin ei tarvi täällä alakerrassa siivota ollenkaan ;D No, voihan olla, että tässä vielä innostuukin siivoamaan, kun tulee vapaapäiviä aika hulppeasti, tosin suurin osa vasta joulun jälkeen...

Ensi viikolla on ohjelmassa kahdet jouluruokailut. Tiistaina mennään pitäjäseuran kustantamille paikalliseen ja torstaina päästään töistä Kylpylä Kivitipun notkuvien herkkupöytien ääreen. (Alkoi jo kuola valua rinnuksille, nam nam...) Muita pikkujouluja yms. juhlistuksia ei enää sitten olekaan ennen varsinaista juhlapäivää, ehkä koulun joulukirkossa käydään, sillä se on illalla ja jos mieskuorolla on joulukonsertti niin siellä voitais piipahtaa.

Partion kynttiläpolku oli hieno kokemus, siitä varmaankin tehdään perinne, paitsi se kohta jätettäis pois, kun meinattiin polttaa mökki glögin lämmityksen yhteydessä... (Jätettiin glögi hellalle ja mökin ovi napsahti lukkoon, onneksi taskussa oli avain, joka tosin oli väärä. Siis kunnasta oli annettu meille väärä avain, tämä huomattiin kyllä heti jo sinne mennessämme kun avain ei sopinut lukkoon ja ovi olikin jo valmiiksi auki!
Sitten soitettiin kiinteistöhuollon miehelle, joka pian tulikin, tosin ilman avainta... Ei auttanut muu kuin kutsua palomestari vääntämään väkisin ovi auki, siinä vaiheessa glögi oli jo ennättänyt höyrystyä atmosfääriin, enää pari tippaa oli jäljellä litrasta joulujuomaa...)
Hah, nyt tuo episodi jo naurattaa, mutta ei naurattanut siinä vaiheessa kun hysteerisenä kierrettiin mökkiä ja mietittiin, että mikä ikkuna kannattaisi rikkoa ja missä ihmeessä on sähkörasia, että saisi sähköt mökistä poikki....

Laavulla tarjottiin kynttiläpolun päätteeksi glögiä ja pipareita. 
Väkeä kynttiläpolulla oltais mielellään nähnyt enempikin, mikähän siinä on kun jotain järjestää niin ihmiset eivät vaan löydä paikalle? Tämäkin olisi ollut ihan ilmaista lystiä ja vaivaakin nähtiin, kun kolmena päivänä ma-ke peräkkäin kynttilät polulle sytytettiin klo 16.30–20 väliseksi ajaksi, ja pitihän ne tietenkin myös sammuttaa... Tarjoiluja ei sentäs joka päivä järkätty, eikä oltais ehditykään, kun on kumminkin muutakin elämää meillä kuin tämä partioilu ;)

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän mietteitä

Tänä aamuna mentiin jo kahdeksaksi sytyttelemään sankarihaudalle kynttilöitä, tällä kertaa emme tehneet turhaa reissua vaan kaikki sujui hienosti ja valmiita oltiin jo ennen yhdeksää. Ja jälleen tuli kirkkomaalla harras mieli ja syvä kunnioitus isänmaata puolustaneita kohtaan.

Isänmaallisuus tietenkin korostuu tällaisena päivänä, mutta kyllä omasta puolestani voin sanoa, että on se jotain niin sisäänrakennettua, että se heijastuu ihan arkielämäänkin vaikkei siitä nyt varmaan niin kovaa äläkkää pidäkään. Me ollaan vielä sitä sukupolvea, jotka olemme kuulleet sotajuttuja ihan oikeilta sankareilta ja joiden lähisukulaiset ovat rintamalla olleet. Enkä ole varmasti ainoa, joka vielä tunnistaa itsessään jonkinlaista ryssänpelkoa. (Kamala sana, mutta sitähän se on, mitä sitä kaunistelemaan.)

Minä ainakin osaan arvostaa itsenäisyyttä ja juhlistan sitä omalla tavallani. Omia lapsiani en kumminkaan aio mitenkään tähän asiaan aivopestä, mutta luulisin, että tartutan tätä asennetta ihan huomaamattani. Mutta toisaalta, mitä jää jäljelle jos ei osaa arvostaa omaa isänmaataan, jota niin monet hengellään sodissa puolustivat?

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Lomailua

Game of Thrones -lautapeli
Tulipahan sitten toteutettua viimeinkin se Vantaan reissu, tiistai-iltana hypättiin poitsun kanssa Seinäjoelta junaan jolla jylkytettiin Tikkurilaan. Sieltä veli tuli meidät hakemaan, joten jäimme paitsi HSL-bussien lämmintä asiakaspalvelua. Nukkumaan meno hieman viivästyi, kun piti tietenkin maailmaa parantaa kahvikupposen ääressä ja kierrokset oli päällä kiireisen ja jännittävän työpäivän päälle.

Keskiviikkona pärjättiin Jumbon tarjoamilla palveluilla ja monta tuntia siellä tuhraantuikin, vaikka ostoksia ei mainittavasti tehtykään, kunhan kierreltiin ja katseltiin. Ja tietenkin päivitettiin matkakortit R-kioskilla seuraavan päivän Helsingin käyntiä varten, ettei vaan tarvi olla bussikuskin kanssa missään tekemisissä. En tajua miten mun kohdalle sattuu aina ne p***aa syöneet yksilöt jotka eivät ymmärrä tervehtiä ja saavat skitsokohtauksen jos ei ole tasarahaa tai erehtyy kysymään pysähtyykö tämä bussi sillä ja sillä pysäkillä...

Torstaina sitten lähdettiin reippaina pääkaupunkiin, vaikka säätiedotus kertoi myrskyn saapuvan ja olisin niin paljon mieluummin jäänyt katsomaan telkkaria. No, ei se keli nyt sitten ihan niin kamala ollutkaan ja käveltiin Tietonikkarille penkomaan pienoismalleja ja sen verran sivistettiin itseämme, että käytiin tutustumassa luonnontieteellisessa museossa vampyyrien varjostamaan lepakoiden salaiseen maailmaan!

Museosta otettiinkin kaikki irti ja kierreltiin siellä varmaan pari tuntia, tosin juotiin hyvät donitsikahvit välillä, ja ihaltiin upeaa rakennusta. Muuta ihailemista ei hyisestä stadista sitten jaksettukaan etsiä ja lähdettiin parin pelikaupan kautta takaisin kohti Kartanonkoskea p***kaa syöneen bussikuskin kyydissä. Tällä kertaa skitsoilua aiheutti epäkuntoinen leimauslaite, emmekä me olleet ainoat kyytiläiset, jotka saimme tuta kireää asiakaspalvelua ja tiuskimista. Teki mieli kysyä ukolta, että onko sulla nyt se PMS?

Perjantaiaamuna kun olin imuroinut ja laittanut pyykki- ja astianpesukoneen pyörimään, rojahdin sohvalle ja huomasin, että NYT juuri on paras hetki koko loman aikana kun vielä on viikonloppukin edessä! Muutaman leffan ja päiväunien jälkeen veli saapui töistä, illalliseksi syötiin currykanaa, päälle juotiin kovat kahvit ja vihdoin alettiin pakata paluumatkalle.
Takaisin Pohjanmaalla oltiin myöhään yöllä, eikä ajokeli ollut ihan niin kehno mitä pelättiin, lunta tuli enempi ja vähempi vaakatasossa tuiskuten, mutta Virroilta lähtien tie olikin jo ihan selkeä.

Tuo Game of Thrones -peli ostettiin Fantasiapeli-myymälästä Helsingistä vähän niinkuin yhteiseksi joululahjaksi, HIEMAN monimutkainen, mutta eiköhän se siitä selviä kun vaan jaksetaan opetella. Onneksi YouTubesta löytyy hyviä tutorial-pätkiä aiheesta...

Joulu tulla jolkottaa...
Siinäpä matkaselostus kaikessa lyhyydessään ja kankeudessaan, nyt ei oikein ruonosuoli pysty tuottamaan parempaa tekstiä, pahoittelen. Matkakuvatkin jäivät ottamatta, taas kerran. Ehkä kannattaisi sijoittaa uuteen kännykkään jolla saisi edes jonkinlaisia kuvia, kun kerran tuo kameran mukaan ottaminen aina unohtuu. (Okei, ei se mitään unohdu vaan en kertakaikkiaan jaksa kantaa tuota kilon möhkälettä mukanani...)

Isäntä saapui juuri kyliltä ja auto kuulemma käy oudosti... NYT ahdistaa... 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kramppaa


Selkää kramppaa niin pirusti ja olen nyt parin päivän ajan napsinut särkylääkkeen jos toisenkin, sängyssä makaaminen on pahinta ja etenkin kyljen kääntäminen ei suju vaikeroimatta. Mutta eiköhän tästä huomenna töihin raahauduta, jos en tee mitään typerää tässä välissä...

Tämän Riihimäen Lasin Kirsikka-sarjan
tuikkukupin sain jo kersana parhaalta kaverilta, kiva muisto! 
Tyttären menojalkaa vipattaisi (oikeen näytti mulle, ja vipattihan se iloisesti), mutta en kyllä taida nyt lähteä minnekään. Sitä paitsi illalla on joululehden oikoluku, jos vain vedos ennättää taitosta ajoissa ja siinä on haastetta moneksi tunniksi, sillä vuoden aikana poisnukkuneiden ja syntyneiden tiedot saisivat mielellään olla oikein. Ei mikään harmita niin paljon kuin se, että niihin tulisi virheitä... Etenkin niin, että kuvat ja tiedot menevät sekaisin, eli kuvan alla olisi ihan väärän ihmisen tiedot jne. Itse kun tällaisia taitan, niin tarkistan kaikki varmaan sata kertaa, ja silloinkin saattaa jäädä virheitä eli myös oikoluvun vastuu on suuri. Sillä ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen. (Lainatakseni Ranea Siivoton juttu -elokuvasta).

Siivoton juttu -elokuvassa on paljon muitakin hyviä toteamuksia ja mielestäni tämä Ranen seminaaripuhe olisi nykypäivänäkin melko kohdillaan. No, ehkä kumminkin HIEMAN rasistinen...

Kai Lehtinen on yksi meidän lempparinäyttelijöistämme, Raid-elokuva ja sarja katsotaan aina silloin tällöin, ehkä noin pari-kolme kertaa vuodessa uudelleen ja hekotellaan jo etukäteen, kun muistetaan mitä tulee tapahtumaan ja kertaillaan noita unohtumattomia lausahduksia mitä Lehtinen ja Lohtander suustaan päästelevät, ne vaan on niin hyviä! Reilu-Masan "elämäni nopein kauppa" näyttää löytyvän myös YouTubesta :D

Isäntä tuli juuri tyhjäämästä rännejä, niitä ei olekaan taidettu vähään aikaan tyhjätä sillä sadevesi on jo kauan tullut alas ihan jostain muualta kuin pitäisi. Meillä on kyllä aika paljon noita lehtipuita tässä, joten nopeasti ne tukkoon menevätkin.

Meillä on taas adventtikalentereita myynnissä. Aika hienoja nämä partiolaisten kalenterit ovat olleet vuodesta toiseen, mutta hinta kauhistuttaa, 6 euroa/kpl! "Kun suklaakalenteritakin saa kahdella eurolla!", saa kuulla kun näitä menee kauppaamaan... No, onneksi jotkut tajuavat, että rahat menevät partiolaisten hyväksi ja osa jää omalle paikkakunnalle.

Partiolaisten adventtikalentereita.

Tunnin päästä pitäisi alkaa oikoluku, eikä vedosta kuulu... Huh huh. Saapa nähdä kuinka tässä käy. Jos ei huomenna saada kirjapainoon niin ei taida ennättää ensi sunnuntain joulunavausmyyntiin.

Mutta näin meni taas viikonloppu, melko kotoisissa merkeissä ja ihan hyvä niin.

Hyvää alkavaa viikkoa!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kaupunkireissu

Torstaina harrastettiin lähimatkailua, käytiin kennonpuhdistuksella Seinäjoella ja koska oli vapaapäivä niin pitihän sitä juhlistaa myös kirppiskierroksella. Vähän kierreltiin äitin kanssa myös vaatekauppoja, mutta jotenkin ne kiiltävät pikkujoulumekot olivat nyt niin kaukana meikäläisten ajatusmaailmasta, ettei vaan millään jaksanut keskittyä, eikä joka paikasta pursuava jouluintoilu ainakaan auttanut asiaa...

No, kirpparilta löysin lapsukaiselle pari vanhaa joululiinaa, jotka innolla otettiinkin vastaan ja laitettiin heti pöydälle, ennenkuin ennätin edes silittää... Olkoon nyt sitten ruttuisena pöydällä, jos kerran siitä iloiseksi tulee. Ja vähän niitä jouluaskarteluvärkkejä piti Tiimarista ostaa jos vaikka jotain innostuisi askartelemaan.

Juu, siihen se laitettiin heti paikoilleen,
en ennättänyt silittää...


Pienen pieni kaitaliina maksoi hurjat 25 senttiä.
Löysin kirpparilta myös uuden huonekasvin, enkelinsiipi eli Begonia corallina "Luzerna" lähti mukaan hauskan muotoisen lehtensä vuoksi, vaikka yleensä minulla on näistä begonioista todella huonot kokemukset...
Mutta kokeillaan nyt, tuotakin. Olis kyllä korkea aika jo vähän rajoittaa tätä kukkien ostelua kun tilaa ei kertakaikkiaan ole!

Enkelinsiipi.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Jouluttaako?

Juuh, säälittävää...
Täällä jouluttaa just tuon verran, että heitin tuollaiset halvat valot pöydälle kukan ympärille kun en muuta keksinyt, melko säälittävää... No, jospa se tästä, pikkuhiljaa. Eihän se ensimmäinen adventtikaan ihan vielä hätyyttele.

Telkkarista ei tuu nykyään mitään järkevää, ainoat ohjelmat mitä jaksan kattoa on Justimus ja Vallan linnake, joka alkoi uusintakierrosta eilen iltana, niin ja Hyvät ja huonot uutiset, mitä en tosin ikinä muista kattoa.

Jotain pientä käsityötä, eli askartelua paskartelua pitäisi kehittää, mitähän se voisi olla, ehdotuksia? Oveen sain viikko-pari sitten tehtyä vihdoinkin uuden havukranssin, mutta muuta en ole sitten tehnytkään tosi pitkään aikaan. Ja tikkuaminen + virkkaaminen on pannassa toistaiseksi, kunnes hartiakivut hellittää.
Onneksi ensi viikolla saadaan uudet niskatuelliset työtuolit joten ergonomiaan on luvassa parannusta, mahtavaa!

Jahas, Timppa kotiutui vihdoin raksalta, traktori ja auto on kunnossa ja elämä alkaa taas palaamaan raiteilleen.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Aktiiviviikonloppu

Harvinaisen vaiherikas viikonloppu on lopuillaan, sää on VAIHTEEKSI sateinen ja pimeä, tuuleekin aikalailla. Huomiseksi iltapäivälle lupaa onneksi parempaa, jopa aurinko saattaa näyttäytyä, jipii!

Perjantainen vapaapäivä piti olla siivouspäivä, mutta pakollisten paperipartiolaisen töiden jälkeen saappaat veivät minut tunniksi metsäpoluille. Rakot päkiöissä (liian isot saappaat+kovettumat jalkapohjissa) linkkasin takaisin autolle ja huristelin takaisin kotiin hikisenä, kipeänä, mutta onnellisena, kävin suihkussa ja aloin laittaa kinkkukiusausta kotiin palaaville koululaisille ja isännälle.

Perjantai-iltana käytiin mummun ja lasten kanssa Kaustisella kirpputorilla, josta ostin villasukat kympillä, (sillä olen päättänyt armahtaa toispuoleista märäntyneisyyttäni, enkä näin ollen aio kipeyttää hartioitani tikkuamalla yhtikäs mitään.) Sitä paitsi kymppi tuollaisista hyvin tehdyistä, pitkävartisista, oranssi-punaraidallisista sukista ei ole yhtikäs mitään, eihän noista jäänyt tekijälle kuin ehkä kolme euroa tekopalkkaa?

Lauantaina oli Sääksjärvellä marrasmarkkinat, siellä nopeasti pyörähdettin kannatusmielessä. Yllättäen ostin sieltäkin villasukat,  ihanat keltaiset junasukat, jotka menevät tuomisiksi pikkuserkun viikon vanhalle vaaville, onnea Fionalle ja koko perheelle, vanhan sydäntä lämmittää kun suku lisääntyy ;)

Me emme ole kyläilyihmisiä, mutta nyt saa piirtää johonkin todella suuren rastin, sillä eilen oltiin istumassa iltaa tuttavilla oikein kunnolla, monta tuntia rupateltiin ja hifisteltiin eli kuunneltiin musiikkia kunnon laitteilla, ihan hävetti kun maltettiin lähteä kotiin vasta puolen yön tietämissä... Mutta siihen pehmeään sohvaan kun istahdettiin sulosointuja kuunnellen, niin eihän siitä malttanut millään lähteä. Kyllä mekin sitten aletaan pitää tuollaisia hifistelyiltoja, kunhan päästään uuteen kämppään. Ihan vielä ei voi hifivarustelua aloittaa, on tärkeämpiäkin rahareikiä.

Siitä tulikin mieleeni, että Golfista pamahti tänään laturi, just kun saatiin traktori suurinpiirtein pelittämään. Tämä on niinkuin se harakka tervatulla katolla, nokka tarttuu, pyrstö tarttuu, nokka tarttuu... jne. Aina on jotain rikki.

Siivouspäivän pidin sitten eilen, hääräsin pää märkänä ja sain kämpän jonkinlaiseen kuntoon, niin että on nyt ihan kiva istuskella ja latautua huomiseen työpäivään ja tulevaan, varmasti todella kiireiseen työviikkoon.

Raksalla tapahtunut traktorirempan lisäksi seuraavaa:

Tässä kätevän isännän värkkäilemässä
 pöntössä on hyvä poltella roskia!



torstai 15. marraskuuta 2012

Puoliksi märäntynyt

Sellainen olo minulla on juuri nyt. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kaikki säryt ja lihasjännitykset tuntuvat olevat sataprosenttisesti ruumiini (kamala sanoa noin elävästä ihmisestä) vasemmalla puolella! Onkohan mun työasentoni ihan oikea vai mistä tämä kaikki toispuoleisuus johtuu?

Lenkilläkin kävin taas, eikä se tuntunut oloa yhtään helpottavan, eikä tämä läppärin naputtelu varmaankaan auta yhtään asiaa, mutta ehkä henkisesti kumminkin. Ja huomenna on vapaapäivä, joten ei haittaa vaikka vähän tässä nyt valvoskelen ja heittelen ajatuksia avaruuteen.

Hieman ajatus pätkii, mutta onko tuo nyt ihme kun päästäkin on vain puolet kapasiteetista käytössä, enkä tiedä onko tuo täysi kapasiteettikaan nyt häävin mahtava.

Otin kissistä ja jääkaapista kaverikuvan....
Siellä on muuten tosi mahtava tähtitaivas, jos olisin yhtään energisempi niin ottaisin kameran ja lähtisin kuvaamaan avaruuden ihmeitä, mutta taidan jättää nyt väliin ja vietän tässä rauhallista yösydäntä kissin kanssa. Isäntä kuorsaa kammarissa, kello tikittää seinällä ja kannettavan puhallin säestää, muuten onkin ihanan rauhallista.

Töissä oli taas aivan kauhia kiirus ja tein toista tuntia ylimääräistä, ettei tarvi huomenna lähteä ajamaan ihan joutavan takia ja hyvä niin, nyt voi hyvällä omallatunnolla viettää vapaapäivää niin ettei ressaa liikaa mennä maanantaina takasi töihin.

Harmi kun aamulla ei saa jäädä nukkumaan, vaan pitää kiskoa kolme teiniä (kaksi omaa + yksi lainateini) klo 7 aamukaakaolle ja vielä kuskata ne opinahjoonsa ajoissa... No, eihän tämä vielä mitään, isännän työt alkaa jo klo 6, eli ihan epäinhimilliseen aikaan.

Mun luontainen vuorokausirytmini on muuttunut huimasti sen jälkeen, kun ollaan isännän kanssa lyöttäydytty yhteen. Ennen päästelin aina pikkutunneille tehden kaikenlaista poikkitaiteellisia juttuja (maalasin tauluja, kirjoittelin, tein kuvausteknisiä kokeiluja yms), mutta sitten kun "pokelainen" tuli siihen kynkkään haukottelemaan, niin pikkuhiljaa olen minäkin taantunut iltauniseksi nyhveröksi. Sellaista se rakkaus teettää. Eikä tästä ole näköjään enää paluuta entiseen, sillä ainakin nyt tulee taas sellaista tekstiä, että taas saa hävetä jälkikäteen... Että parasta varmaan mennä nukkumaan ja nyhveröimään. Hyvää yötä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Marraskuun marinoita

Melkoista haipakkaa on pidellyt, töissä olisi enempi tekemistä kuin työaika sallii ja koko ajan on tunne, ettei ennätä tehdä tarpeeksi. Mutta toisaalta, niin se on aina tähän aikaan vuodesta joten eipä tämä ole mitään uutta. Olisi vaan niin mukava tehdä asiat kunnolla eikä huitaisemalla...

Jouluvaloja voisi jo vähän viritellä, kun on niin synkkää, jos se mielikin siitä valkenisi. Kynttilöitä on kyllä poltettu enempi kuin yleensä tähän aikaan, taas pitäisi täydentää kynttilävarastot :)

Liekki lämmittää...

Katselen tässä sivusilmällä Sydämen asialla, onhan tämä nähty ennenkin, mutta ruoanlaiton ja tiskien päälle tämä nollaa sopivasti aivot. Sitten pitäisikin varmaan alkaa etsiä kadonnutta partsakuittia, joka puuttuu vielä kohdeavustuksen selonteosta, en tajua minne oon senkin pukannut, ääh. Vähän suututtaa kun jotain tuollaista menee hukkaan...

Tänään olisi saunailtakin, ennen sitä vois käydä lenkillä oikeen kunnolla, että lähtee veret liikkeelle koko päivän istumisen jälkeen, tuntuu että sydänkin pompottaa taas ihan omiaan, syke liian alhaalla vissiin.

Loppuviikoksi ei taidakaan olla mitään menoja, huomenna on työpäivä ja perjantai vapaata, voisi vaikka käydä pitkällä metsäretkellä, kameran kanssa tai ilman, säästä riippuen. Toivottavasti eivät ammu hirvenä, täytynee laittaa punaista vaatetta päälle, täällä päin on metsät täynnä hirvestäjiä näinä päivinä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Partsapähkäilyä

Jäätaidetta.
Perjantaina aloitin vapaapäivän menemällä ostoksille, kuopukselle piti saada saappaat ja kunnon taskulamppu partion yövalvojaisia varten ja löytyihän ne. En tosin ollut ajatellut tuhlata saappaisiin ihan noin paljoa rahaa, ja kun on tottunut paljon kirppikseltä vaatteita hakemaan niin 45,- saappaista tuntui ihan käsittämättömältä summalta! No, jos ne nyt menis edes pari vuotta, kun on tuo pahin kasvupyrähdys takana.

Partion merkeissä meni muutenkin viikonloppu, perjantai-iltana pidettiin aluepalaveria samalla kun lapset aloittelivat yövalvojaisia, puhuttiin muutama tunti siitä, mitä lippukunnille kuuluu ja miltä toiminta näyttää tulevaisuudessa.
Meillä ei hyvältä näytä, vetäjäpula on saanut aikaan sen, että jäsenistö pienenee hurjaa vauhtia ja viikottainen toiminta on yhden tarpojavartion (12-15v) varassa. Jotta jotain pystyisimme kuitenkin jäsenille ja muillekin halukkaille tarjoamaan, olemme nyt syksyn ajan käyneet retkillä n. kerran kuukaudessa, viimeksi tänään tuossa Lakiksen maastossa.
Mutta muuhun ei rahkeita ole riittänyt, sillä voin kertoa, että joka viikko koloillan pitäminen ja partio-ohjelmassa pysyminen vaatii vetäjältä aika paljon omistautumista, etenkin jos ryhmässä on yksikin vilkkaampi kaveri... Itse olen aikoinani vetänyt sudenpentulaumaa ja vartio-ikäisten tyttöjen ryhmää ja vanhan ohjelman aikaan se nyt jotenkin meni, mutta mielestäni nyt olen jo pudonnut niin totaalisesti kelkasta, että en (koulutuksesta huolimatta) ymmärrä tätä uutta ohjelmaa kaikkine suorituksineen ja kasvatustavoitteineen, se on kertakaikkiaan tehty liian vaikeaksi niin vetäjille kuin vedettäville!

No tästä ollaan kyllä joka yhteydessä puhuttu, ja aina ollaan saatu samat ohjeet, että eihän teidän tarvitse sitä ohjelmaa niin tarkasti noudattaa ja voi keskittyä ihan haluamiinsa osa-alueihin ja tehdä niinkuin itse haluaa, mutta ei se nyt ihan niin mene. Sillä sitten kun on lippukuntien, piirin tai koko järjestön yhteisiä leiriä ja kilpailuja niin meidän lapset ovat siellä lapaset ojossa toljottamassa, että mistä ne nyt oikein puhuu ja miksei me osata näitä samoja asioita kun nuo muut? Miks me ei ikinä pärjätä näissä kisoissa? Miks me ollaan aina viimeisiä? Miks me ollaan näin huonoja?

Eli on kyse siitä mitä vaaditaan ja mitä pystytään tarjoamaan.

Sekin on aika uskomatonta, että kun koko ajan meidän pitää taistella muutenkin olemassaolomme puolesta, niin monissa kunnissa partiolaisia on alettu häätää pois toimitiloista ja ne vähäiset kunnon retki/leiripaikat on nyt kaavoitettu tai pistetty niin kalliille vuokralle, ettei sinne ole varaa mennä. On todella kaksinaamaista käytöstä tällainen kun aina kehutaan, miten tärkeää lapsi/nuorisotyötä me tehdään  ja tuodaan harrastusmahdollisuuksia paikkakunnalle, ja samalla selän takana toimitaan näin. Kyllähän meitäkin aikoinaan lahjakkaasti pompotettiin paikasta toiseen ja esitettiin toimipaikaksi jotain komeroa nuorisotalolta, mutta onneksi pääsimme sitten toisen yhdistyksen omistamiin tiloihin, missä on luontokin ihan muutaman metrin päässä, ettei tarvitse asvaltille nuotioa viritellä ;D

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ihana kummityttö!

Miten nopeasti aika on taas hurahtanut! Pikku-Iiskukin on jo pitkästi toisella vuodella ja oma pienimmäinen veljeni täyttää tänään 38 vuotta, hyvänen aika.

Ja kaikenlaista vastoinkäymistäkin taas, traktori pimahti ja nyt se on katkaistuna tallissa, Timo on sen kimpussa häärinyt monta iltaa ja diagnoosi alkaa olla valmis, toimivaksi se saadaan, mutta ei siitä mitään huippua enää saa...

Hohhoh, väsyttää. Pitäis jaksaa kattoa vielä Hyvät ja huonot uutiset, mutta taitaa jäädä haaveeks.

Pidin viime viikolla ylityövapaita, mutta vielä jäi pari päivää varikkoon. Ihan hyvä niin, jos vaikka lähtisin tässä  ennen joulua käymään vaikka Vantaalla vähän jouluostoksilla, tekis ehkä terää vaihtaa maisemaa. Joulun välipäivinäkin tulee kyllä ihan hyvät vapaat kun tehdään lehdessä kaksoisnumero, eli vuoden viimeinen lehti jää väliin.

Mutta nyt, hyvää yötä ja kauniita unia!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Sunshine Award!



Kiitos Elämää Vihreällä Saarella -blogille Sunshine Award -tunnustuksesta! Tämä on blogiurani ensimmäinen laatuaan ja otan haasteen ilolla vastaan!

Mutta jotta voin ottaa vastaan tunnustuksen, pitää minun vastata seitsemään kysymykseen. Ja täältä pesee:

Lempinumero: (Tämä on niin vaikea...), mutta minäpä hieman kääntelen ja vääntelen tätä kuten tapani on, eli lempinumeroni on 8, sillä sen voi kääntää 90 astetta myötä- tai vastapäivään, jolloin siitä tulee äärettömyyden symboli ja minua kiinnostaa kaikki avaruuteen liittyvä. Jotkut saattavat tuntea äärettömän tähtitaivaan alla pelkoa (tunnen ainakin yhden tällaisen ihmisen ihan lähipiirissäni), mutta minä rakastan katsella tuota "viimeistä tutkimatonta korpimaata" ja tuijotan telkkarista kaiken scifi-hömpän mitä tarjolla on.

Alkoholiton suosikkijuoma: Tämä on helppo, vastaus löytyy myös avataristani, eli kahvi. Olen ollut kahvitummu jo ihan pienestä ja pahimman nuoruudenangstin aikaan kahvia tuli päivittäin juotua litratolkulla. Nykyään osaan olla fysiikalleni armelias ja tyydyn kolmeen-neljään kuppiin päivässä. Maidolla ja teelusikallinen sokeria, kiitos!

Lempieläin: Lehmä. Piste. Olen muistaakseni kirjoittanut ylistyskirjoituksen tästä fiksusta maidontuottajasta jonnekin jo aiemmin...

Facebook vai Twitter: Facebook. Olen Twitterissä kyllä olemassa, mutta en jaksa siellä käydä vaikka Stephen Fryn tviittauksia joskus lueskelenkin.

Intohimoni: Luontokuvaus ja siihen läheisesti liittyvä metsä, sinne on pakko päästä mahdollisimman usein.

Suosikkiviikonpäivä: Vastaan lauantai, silloin saa aamulla nukkua myöhään ja vielä on yksi vapaapäivä ennen työviikkoa.

Suosikkikukka: Vanamo, se on niin pieni ja vaatimaton, hukkuu melkein sammalikkoon, mutta kun sen löytää ja nuuhkaisee niin – aah!

Heitän aurinkoisen haasteen kahdelle aurinkoa tarvitsevalle, eli hohoi Millan Kanttorilan puutarhasta ja  Jonna Projekteista isoin-blogilta!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Juttuja Pyhävuorelta

Pyhävuorelta on komeat näkymät Lappajärvelle.
Pyhävuorella pitää käydä ihailemassa maisemia vähintään pari kertaa vuodessa. Yleensä otetaan makkarat mukaan ja paistetaan ne nuotiolla, kierrellään lukemassa kyltit joissa kerrotaan hauskoja ja kamaliakin tarinoita Pyhävuoresta ja joka kerta muistetaan kätkeä rahamäntyyn kolikko pahaa torjumaan. Ja joka kerta myös huokaistaan, että kuinka täällä ei tule käytyä useammin, kun asutaan näin lähellä...

Erakon asumus. Aika kolkkoa olisi täällä talvensa viettää...
Jaakko Reipakan erakkomaja
Vielä 1920-luvulla asusti Koskenvarrelta kotoisin oleva Reipakan Jaakko (3.10.1855-28.10.1932) tässä kivimajassa kesäisin. Jaakko oli nuorena miehenä mennyt Maija-vaimonsa kanssa siirtolaisena Amerikkaan, mutta palannut yksin takaisin ja asettunut Pyhävuoren rinteeseen asumaan. Jaakko oli voimakas persoonallisuus, hyvät ystävät veivät lopulta Jaakon Kurejoen vanhainkotiin parempaan suojaan.

Tällä alttarilla pirkkalaiset
uhrasivat jumalilleen lappalaisten lapsia.

Uhrikivi
Vanha kansa piti Pyhävuorta jumalille pyhitettynä paikkana, minne eivät trullitkaan tohtineet mennä. Siihen aikaan kun pirkkalaisilla oli kuninkaan myöntämä yksinoikeus lappalaisten verottamiseen 1200-luvulta lähtien Ähtävänjoen kulkureitti muodosti heidän päätiensä Hämeestä Lappajärvelle ja edelleen kaukaiseen pohjaan. Tällöin Pyhävuoren seudut olivat pirkkalaisten päällikön Matti Kurjen tärkeitä etappialueita. Siitä ajasta ovat muistona paikannimet Pirkkalanlahti ja Kurejoki (Kurjenjoki). Anttilan rannassa Kurejoella ovat sijainneet Matti Kurjen varastoaitat.

Pyhävuorella on sylen kokoisella alustalla kallionjärkäle pyhänä jumalten laittamana alttarina. Sen juurella paloi ikuinen uhrituli. Tällä alttarilla pirkkalaiset uhrasivat jumalilleen lappalaisten lapsia.
Lappajärvi ympäristöineen muodosti vielä siihen aikaan lappalaisasutuksen suuren keskuksen. Sadat lapinrauniot seudulla ovat muistona siitä lapinkansasta, joka eli täällä kivikauden ihmisen elämää.

Vuorella sijaitsee myös uhrilähde, jonne on uhrattu paljon rahaa metsästysonnen takaamiseksi. Lähde sijaitsee vuorenhuipulta Vimpelin Viitaniemen talon suuntaan.

Seuraavassa postauksessa kerron vielä Pyhävuoren peikoista... 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Remppaa

Juu tällaista se on näitten vanhojen autojen kanssa, usein on jompikumpi telakalla. Mutta se on hauskaa, kun nyt voi remaa tehdä omassa tallissa tuulelta ja sateelta suojassa, ihan naurattaa :D No, lattia on kyllä aikas kylmä, onneksi on noita uretaanilevyjä isännän patjaksi....

Audin pakoputki kaipaa pientä laittoa...
Tämä päivä on mennyt meikäläiseltä ihan kansanterveydelle, oli ihan yhtä juhlaa kun aamulla sai nukkua pitkään, eikä tarvinnut törmätä naama rutussa minnekään, aah!

Aurinkokin näyttäytyi pitkästä aikaa ja hieman oli huono omatunto kun en saanut itseäni haravan varteen vaan itsekkäästi rojahdin sohvalle katsomaan scifiä, Prometheus-leffa on tuossa ojennellut käsiään jo pari päivää ja nyt olin mielestäni ansainnut sen katsoa kun jotenkin oli niin piinallinen ja raskas viikko takana. Ei kai sitä jaksa tätä arkea jos ei koskaan itseään mistään palkitse?!

Jaa-a, jos nyt lähtisi iltalenkille tyttären kanssa ja sitten voisikin käydä vähän löylyttelemässä. Mahtava päivä!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pimeää ja surkeaa

Aivan kauhea sää! Tuulee ankarasti ja sataa koko ajan, siis niin synkkää, niin synkkää... Ei ihme, että väsyttää ja mieli on maassa. Eilen sentään vähän välillä aurinko paistoi, mutta tänään ei vahingossakaan! Onneks oli niin kiireinen työrupeama, ettei paljoa ennättänyt säitä kiroamaankaan, mutta jokaisen asiakkaan kanssa oli yksi varma puheenaihe; sade ja se, että mistä sitä aina vaan piisaa kun järvikin on jo ihan pullollaan. Jotenkin jo ihan odottaa niitä pakkasaamuja, jolloin maa on kuurassa ja aurinko paistaa kultaisena taivaanrannassa. Nyt olisi kyllä etelänloma paikallaan, kun koko kesä oli yhtä pettymystä...

Laitetaanpas synkän päivän piristykseksi kuva
 kesäisiltä Juthbacka-markkinoilta,
näinkin voi autonromun naamioida ;)

Mutta se säistä, eipä noille mitään mahda...

Lapsukaisilla on lomaa tämän viikon, mutta ei tässä varmaankaan mitään erikoista ohjelmaa keksitä eikä varmaan ehdittäiskään kun ollaan Timon kanssa ihan normaalisti töissä, voi olla että keilaamaan mennään jonain iltana.

Raksalla on laiteltu rännejä ja väliseiniä jo vähän kaavailtu, laitanpas tähän kuvaa siitä valmiista lattiasta, kaunis ja siloinen siitä tuli ;)

Talon tekoa ei aloitetakaan vielä tänä syksynä, pakko huilata välillä ja säästää rahaa, ja toivoa ettei upota järven alle koko kylä... Aivan hirvittää nuo tulvat, mitä maakunnassa ja muuallakin on koettu!

Hyvä siitä tuli!
Hohhoi, ei pitäis kirjoittaa näin väsyneenä, mutta jotenkin oli pakko nyt jotain tänne laittaa... Hartiatkin on ihan jumissa, nyt olis hieronta paikallaan...

Irtonaisia ajatuksia, irtonaista tekstiä ;D

Hyvää loppuviikkoa kaikille, tasapuolisesti!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Ei tuu yhtää mittään!

Nimittäin tästä mun blogin pidostani, taas on yli kk kulunut viime postauksesta, grrrr...

Raksalla on menty eteenpäin ja talli on saanut lattian! Valu oli viikko sitten ja nyt sitä sitten pidetään vielä ainaskin viikon verran muovin alla, että saa rauhassa kuivaa. Jännä miten suuri merkitys tällä asialla on ollut henkiseen olotilaan, jotenkin niinkuin vähän isompikin taakka olisi harteilta pudotettu ja stressikäyrä humahti kerralla nollatasolle. Aivan mahtavaa! Kuvaa valmiista lattiasta laitan vasta sitten kun saadaan muovit pois.

Lattialämpöputket asennettu, verkot paikoillaan,
 lattiakaivot ja putket paikoillaan.
Vain betonia puuttuu.

Ja syksy on parhaimmillaan vaikka ei nyt mitään ruskasyksyä tullutkaan, niin mukava on tuolla metsissä kulkea kameran kanssa ja ihmetellä luonnon pieniä ihmeitä. Eilen tein vähän pidemmän reissun tuonne Lakeaharjun suuntaan, oli tarkoitukseni kävellä koko muutaman kilsan polku Kellaripurolta Lakiksen päälle, mutta kun olin tunnin kävellyt, niin polku yllättäen katosi ja palasin sitten takaisin. Täytyy yrittää seuraavalla kerralla toisin päin, jos se polku sieltä kumminkin vielä löytyisi... Maasto on siellä kyllä sellaista, että yhtään ei uskalla omia polkujaan kulkea jos ei halua jalkaansa poikki, ja muutenkin olen tosi huono suunnistaja, että parempi vaan pysyä polulla.

Lappajärveä toissailtana kuvattuna
hieman ennen hurjaa ukkosmyrskyä.
Mahdotonta salamointia ja raesadetta,
päälle todella kylmä keli, melkein meni pakkasen puolelle.

Takaisin tullessa poimin suppilovahveroita muovipussin täyteen ja koko loppuilta kuluikin niitä halkoen ja puhdistaen, voisi vaikka niistä keiton vääntää lauantaipäivän kunniaksi. Syö sitten kuka syö.

Kauniita sammalkiviä vaelluspolun varrella.

lauantai 18. elokuuta 2012

Vihdoinkin jotain

En ole blogia unohtanut, mutta jotenkin on nyt ollut vaikeaa tällä rintamalla, ei vaan pysty.... Sorry, again.

Ensin kuulumisia raksalta: tallin lattiaan on putket (vedet ja sähköt) vedetty, pohja on tasoitettu, kivituhkaa laitettiin päällimmäinen kerros ja se tampattiin hyväksi. Uretaanilevyt on aseteltu kauniisti siihen päälle ja seuraavaksi aletaan ihmettelemään verkkojen asennusta. Siinäpä se näin lyhykäisyydessään. Aikataulusta vielä sen verran, että Timon kesäloma kului liian nopeasti, eikä asiat (hänen omasta mielestään) sujuneet niin ripeästi kuin olisi pitänyt. Joten hieman tässä nyt podetaan huonoa omatuntoa aiheesta "mikä on kun ei huvita!"

Putket pakattuna käteväksi elementiksi. Tämän
värkkääminen otti aikaa, mutta ihan näppärähän siitä tuli.
 Urat uretaaniin värkättiin sirkkelillä: terä vinoon, niks ja nau!
Mutta ehkä se on tällaista kaikille näin isoon projektiin ryhtyvillä... Tulee väkisinkin suvantovaiheita ja huonoa fiilistä, jos hetken aikaa menee, ettei edistystä tapahdu. Eikä tässä laiskana olla oltu, mutta kun elämässä on muutakin kuin tämä rakentaminen.
Uretaanilevyjä läntätään lattiaan.
Ja koska pitää olla muutakin elämää, niin eilen käytiin taas vanhoja romuja (so., aarteita) hypistelemässä Juthbackassa. Pari tuntia tepasteltiin, minä purnukoita ja miehet jotain muuta hypistellen. Mukaan ei paljoa tarttunut, yksi auton pienoismalli ja vanha hieman ylihintainen Arabian kermakko + sokerikko. Mutta ihan ok reissu vaikka kuuma pikkusen meinas olla. (Niin, emme edelleenkään omista sitä ilmastollista autoa.)

Sain muuten aivan mahtavan lahjan Tiinalta! Muistatteko näitä Pirta-pakkauksia jostain menneiltä vuosikymmeniltä? Olikohan tämä Osuus- vai K-kaupan tuote? Kumminkin tällainen ihan käyttämätön/avaamaton oli löytynyt kirpputorilta ja MINÄ se sain, ihana!

Avaamaton Pirta-pakkaus, sis. pannumyssyn ja pannulapun!
Ja lopuksi vielä kuva niistä Juthbacka-tuomisista, tuota kuosia en tunne, eikä netistäkään sitä löytynyt, mutta tuo nekkahan on tosi hyvän muotoinen, ei kaadu enää kermat pitkin pöytiä! Maksoin näistä yht. 35,- eli hieman oli ylihintaiset, mutta ehjäthän ne ovat ja ihan puhtaaksikin sain. Leiman mukaan nämä on valmistettu v. 1949-1964, eli ei niin kauhian vanhat, mutta mielestäni tosi nätit.

Onko kellekkään tuttu kukkakuosi? Olisiko 50-luvulta?
Hanniikohan näitä arkena käyttää? No arkihan se on yhtä juhlaa joten tottakai!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Loma päättyy...

Kohta se ihanuus päättyy ja täytyy palata ankaraan arkeen, mutta onneksi kesä jatkuu ja toivottavasti säätkin jatkuisi tällaisina kuin nyt muutama päivä on ollut. Vielä pitäisi joku reissu toteuttaa, mutta katsotaan nyt, jaksaako lähteä...


Lauantaina piipahdettiin Kuopiossa, jätettiin kuopus kavereineen cosplay-tapahtumaan ja lähdettiin isännän kanssa kiertelemään kaupungille. Siellähän oli jyllätty koko keskusta nurin, mutta olihan siellä paljon näkemistäkin, puistot ja kirkot käytiin tsekkaamassa ja tietenkin muutama pikkuputiikki piti penkoa läpikotaisin, Pikku Pietarin torikuja oli kiva! Muutoinkin Kuopio on kaupunki minun makuuni ja aina vaan paranee kunhan kävelykeskusta valmistuu. 

Mikäs kukka tämä mahtaa olla?  Upean värinen!

Kauniita istutuksia
 kirkkopuistossa.
Animecon näkyi Kuopion
katukuvassa 14.-15.7.

Raksalla laitellaan lattiakaivoja ja vedetään putkia jotka jäävät sinne lattian sisään, eli ihan lapiotöitä meneillään... Laitetaas nyt yksi kuva (muutaman päivän takainen) sieltäkin.


Uraa putkelle.


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Higgsin hiukkasia ilma sakeanaan

Siinä niitä on Higgsin hiukkasia!
Melkoinen pölypilvi nousi raksalla ilmoille, kun pohjaa lätkättiin, varmasti moni ohiajaja kauhisteli, että no nyt se palaa tuo talli, kun ei vielä valmiiksikaan ennättänyt.

Meillä on ollutkin nyt tällaisia pölyisiä projekteja peräkkäin, ensin se villojen puhaltaminen tuonne ylös ja nyt tämä, köh köh. Onneks isännällä on kunnon maski tällaisia hommia varten.

Viikonloppuna olisi kaikenlaisia menoja tarjolla, huomenna Ränkirock Lehtimäellä (ilmaiskonsertteja kauniissa ympäristössä, matkaa meiltä vain n. 50 kilsaa), Wanha Woima päivät Oulaisissa (mahtavat romppeet, paljon vanhaa tavaraa ja menopelejä, matkaa n. 170 kilsaa...) Rokulipäivillä Alajärvellä voi myös pyörähtää, jos tulee tuonne Lehtimäelle lähdettyä, kun on siinä matkan varrella. Ja jos lähtee Oulaisiin niin samalla vois käydä Ylivieskassa Kärkkäisellä shoppailemassa. Yleensä mun shoppailureissut päättyy kyllä aina samaten, eli en kumminkaan löydä mitään kivaa vaan ostan sitten vaan lakupussin...

Vaatteita mun kyllä pitäisi ostaa, mulla ei oo mitään päälle pantavaa. Mutta kun minä VIHAAN VAATTEIDEN OSTAMISTA! Ei ole tukalampaa paikkaa meikäläiselle kuin marketin sovituskoppi, jossa on kaiken tilanahtauden ja epämukavuuden lisäksi lamput, jotka tekevät minusta ihan aneemisen narkomaanin värisen, ja se näky karkoittaa kyllä viimeisenkin ostohalukkuuden. Onneks on äiti, joka kantaa poloiselle raksaajan akalle vaatteita kirpparilta ja alennusmyynneistä, eläköön äiti!

Kasvimaalla kykin eilen hetkisen, oli niin lämmin, että jouduin pian luovuttaa. Sieltä ei ole isoja odotettavissa, avomaalla on vain punajuuria ja laatikossa kesäkurpitsaa, kirsikkatomaattia ja paprika, josta jo kokemuksesta tiedän, ettei se valmiiksi ennätä kun syyshallat sen nitistää. 
Mutta sainpahan edes enimpiä roskia nypittyä ja vähän kävin sotaa sirpin kanssa nokkosia vastaan. 

Ai niin, veljen vaimo lahjoitti minulle kaksi perennan alkua, lehtosinilatvan, joka on kuulemma persikan värinen ja alppikohokin, jännä nähdä minkälaisia niistä tulee, laitan sitten kuvia kun ne kukkii, eli ehkä vasta ensi kesänä, sorry...

torstai 5. heinäkuuta 2012

Lähimatkailua ja lätkäämistä

On niin lomalaisella kiirettä pitänyt, ettei ennätä blogia päivittää, ei sitten millään!

Raksalla on sellainen tilanne, että vanhat, uusiokäytetyt villat on lyöty seiniin ja muu ylimääräinen sälä tallista on nyt poistettu. Eli lattia olisi nyt tasoitusta ja lätkäämistä vailla. Lätkäkone tuodaan varmaan tässä loppuviikosta paikalle ja siinähän sitä sitten riittää täryyttämistä joksikin aikaa.

Minä oon tässä nyt sitten vaan lomaillut, eli yrittänyt saada tätä huushollia jonkinlaiseen järjestykseen, mutta hyvin verkkaiseen tahtiin, ettei lomailun päätarkoitus vaan pääsisi nurjahtamaan väärälle puolelle ;) Eli aamulla SAA nukkua pitkään jos huvittaa ja vaikka keskellä päivääkin voi torkahtaa jos oikeen ramasee, sehän se tässä lomassa on parasta, että aikataulut ei velvoita mihinkään vaan voi asioita tehdä ihan oman jaksamisen ja innon mukaan. Ja jos ei ole innostusta ruveta mitään tekemään, niin sitten ei tehdä. Paitsi pakolliset, eli ruuanlaitot ja pyykkäämiset. Ja kukkien kastelut ja... Mutta nehän nyt meneekin harrastuksen nimikkeellä nuo tuollaiset.

Ja nyt on vihdoinkin ihan oikea kesäsää, aurinko paistaa ja lämpöä on just mulle sopivasti eli 24 astetta, yhtään lämpösempi ei saa olla tai iskee armoton urvelo ja itsesääli.

Matkailut jää tältä kesältä kyllä ihan minimiin, Englannin reissu päätettiin unohtaa olympialaisten takia ja saa nähdä tuleeko muuallekaan lähdettyä, voihan sitä nyt vielä miettiä uudemman kerran sitten kun isäntäkin pääsee lomille. Jos jonkin lyhyen piston jonnekin keskiseen Eurooppaan tekisi?! Olishan se lapsille kiva vähän vaihtaa maisemaa, mutta  ans kattoo nyt...

Meillä on Timpan kanssa yhteisenä (outona?) harrastuksena käydä tsekkailemassa hautausmaita aina kun paikalle satutaan. Viimeksi ajeltiin Ylistaroon (siellä on se ylimitoitettu, mutta kaunis kirkko) ja tutkittiin sikäläisten komeita ja vähemmän komeita hautakiviä, kyllä huomas jo kaukaa kuka oli rahvasta ja kuka ei ;)

Ja kyllä siellä oli paljon sellaista "vaatimatonta, mutta kaunista" eli vanhoja, ajan tylsällä hampaalla kaluamia kiviä, joilla kasvoi särkynyttä sydäntä ja juhannusruusua.
Laitetaanpas aiheesta kuvia tähän loppuun ja toivotetaan samalla lukijoille hyviä kesäpäiviä!

Juhannusruusu kukki Ylistaron
hautausmaalla.
Upeita kotkansiipisaniaisia korkean
 hautakiven molemmin puolin


Todella suuri ja vanha
 kaksihaarainen kuusi.
En olekaan ennen huomannut käydä
 katsomassa Ylistaron kirkkoa
takapuolelta, upea ikkuna!


Tästä kulmasta kirkko onkin jo tutumman
näköinen. Sisälle emme päässeet,
kun kello kävi jo iltakymmentä.



perjantai 22. kesäkuuta 2012

Jussin aattona


Tulihan se kesä! Eilen oli vielä melko kylmä ja tuuli vihaisesti, mutta tänä aamuna näyttää hyvälle, aamukahvitkin sain juotua ulkoportailla ja se on varma kesän merkki. Pesukone pyörii viimeistä rundiaan tälle aatolle ja kun saan pyykit kuivumaan niin, avot, se on siinä! Siivoukset on tehty, kaupassa käyty ja maan päällä rauha.

Jossain vaiheessa leivon pizzaa tai jotain, illalla on tiedossa mukavaa yhdessäoloa perheen kera ja maailman parhaat löylyt velipojan saunassa, ei tämä tästä parane.

Hyvää ja levollista jussia vaan kaikille blogin lukijoille!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Lepopaikka



Meidän pihassa kasvaa iso terijoensalava ja sen latvassa on jo vuosia ollut isohko harakanpesä. Meidän pyykkiteline on juuri tämän puun alla ja tänään ripustaessani pyykkiä, kuulin kahinaa ylhäältä. Katsahdin pesän suuntaan ja näin siellä jotain mustavalkoista. No harakkahan se siellä on pesässään, ajattelin, kunnes katsoin tarkemmin...



Juu, meidän kissihän se siellä oli nukkumassa ja vääntäytyi haukotellen ihmettelemään maisemia. Hyvähän tuolla on päiväunia nukkua kun kukaan ei häiritse ja tuuli keinuttaa unten maille...zzz...

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kesälaitumille


Näin on päästetty lapset kesälaitumille ja valmistujaisjuhlissa käyty herkuttelemassa ja toivottelemassa onnea maailmalle lähtijöille. Kyllähän siinä aina jotain pientä haikeutta on ilmassa ja tulee muistelleeksi itseään tuossa samassa tilanteessa kun kaikki oli suurinpiirtein vielä mahdollista ja maailma avoinna... Rohkea sitä nuorena on kaikkeen hyppäämään ja jos ei siinä iässä jotain loikkaa tee, niin on varmaan vaikea enää sen jälkeen tehdäkään.

No, omat loikkimiset jäivät kyllä aika mitättömälle tasolle, ei ole minulle jakaa jälkipolville kertomuksia hurjista irrottautumisista ja extreme-kokemuksista, mutta hyvä näinkin. Olen kumminkin sen verran nähnyt maailmaa, että osaan arvostaa omia pieniä piirejäni, enkä minä muuta kaipaakkaan, kun saisi vain elää tätä normiarkea perheen kanssa ja välttyisi enemmiltä murheilta ja karikoilta.

Miesväki lähti Kemoralle Historic Raceen, paljon hienoja, hieman vanhempia vauhtipelejä nähteillä ja tositoimissa. Oon minäkin siellä joskus käynyt, mutta nyt ei jaksa kun ei tuo kelikään kauheesti houkuta. Tuollainen tuulinen sää ja pitäisi seisoa jossain radan varrella kylmäilemässä, ei kiitos... Mieluummin kuuntelen baskeri lintassa Tchaikovskyn viulukonserttoja ja vois vaikka pyhän kunniaksi leipasta jotain hyväskää. Huomenna taas pitäisi asennoitua astetta haastavampaan työpäivään... Onneksi jossain horisontissa siintää minullekin kesälaitumet!

Ja lopuksi kuvaa raksalta:
Miltäs näyttäisi tuollainen
pikkuristikko ikkunoissa?