torstai 1. tammikuuta 2015

2015

Sinne meni vanha vuosi, teretulemas uusi vuosi!

Koko päivä on mennyt istuessa sohvan nurkassa, yleensä tällaisena päivänä tulee lähdettyä pitkälle lenkille, mutta nyt on niin liukasta, etten uskalla. Sitä paitsi kun kävelee liukkaalla niin se tietää jälkeenpäin narisevaa polvea. Kai sitä jotenkin kävelee vaivaisesti kun varoo liukastumista?!

Jokijäitä.

Eilen kuvasin noita jokijäitä monta tuntia Hallapurolla, jotenkin niitä on mukava tutkia ja yrittää saada sopimaan fiksusti kuva-alalle, tiedä sitten onnistuuko sinne päinkään, mutta mukavaa se on silti ja tulee oltua pihalla. Tosin nyt sai varoa koko ajan ettei itse putoa kameransa kera tuonne vuolaaseen virtaan, onneksi tuo joki on niin pieni, ettei sinne kyllä hukkumaan pääse. Mutta kylmä kylpy ei tekisi ainakaan kameran tekniikalle hyvää.

Nyt en jaksa lähteä analysoimaan kulunutta vuotta, se nyt oli mikä oli, iloineen ja suurine suruineen. Täytyy vaan toivoa terveyttä ja töiden jatkumista alkaneelle vuodelle ja ehkäpä päästään raksallakin roimasti eteenpäin?!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vielä ennättää....

Nimittäin blogin päivittäminen tälle vuodelle, nippa nappa!

Syksy on sujunut ihan kohtalaisissa tunnelmissa, esikoinen sai jatkaa kesätöitä hautausmaalla syyskuun loppuun ja on nyt odotellut armeijan harmaisiin astumista ihan rauhassa, äiti sitä vastoin hermoilee täällä ja järsii kynsiä... Mutta aikansa kutakin, kaippa se siitä jotenkin lutviutuu.

Tyttären koulusta kantama joulutodistus ilahdutti suuresti, vaikka kyllähän me tiedettiin hyvää odottaakin, mistä ihmeestä se on nuo lukugeenit perinyt?! Vaan onhan tuo töitä sen eteen tehnytkin ja tuntuu, että on koko ajan nenä kirjassa kiinni. Eikä välttämättä läksykirjassa, vaan paljon muutakin. Kovin urakka taisi olla Taru sormusten herrasta -tiiliskiven nujertamisessa. Koulusta piti lukea Tuntematon sotilas ja sekin kuulemma oli "ihan oikeesti" hyvä kirja.

Minen jaksa lukea mitään tällä hetkellä, kesällä ostin junalukemiseksi Camilla Läckbergin Enkelintekijän ja sain se loppuun joskus marrakuussa... Uni tulee ilman lukemistakin ihan hyvin ja jos ei tule, niin olen huomannut paremmaksi konstiksi sen, että pistää kuulumaan Markus Kajon Ajatusten miljoonalaatikon. Uni tulee, että paukahtaa!

Raksalla on ollut hiljaista. Mutta nyt, pikkuhiljaa Timo on alkanut hankkia välipohjaan palkkeja ja kaippa se siitä etenee. Onhan siellä aika holohnaa nyt mitään tehdäkään. Takkaa varmaankin mietitään tässä sitten kohtapuoliin myös, joku Tiilerin Funkkis Jussi tuollaisena tumman harmaana voisi olla ihan ok ja sopii ainakin meikäläisen silmään hyvästi.

Joululomaa ollaan tässä saatu rauhassa vietellä, mahtava pätkä on ollutkin ja huomenna reippain mielin töihin. Harvinaista, että tulee näin monta vapaapäivää tällä alalla ja nyt ne tuli kyllä tarpeeseen. Tänään otan vielä pitkän patikkaretken tuonne metsään niin eiköhän se taas tästä.

Panun riemukaari.


Hyvää loppuvuotta!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Vielä vähän ikkunanpeltejä

Syksy on tullut, tänäaamuna tuulee ja on luvannut sateita, meidän piti akkaporukalla lähteä melomaan tänään, mutta peruttiin koko juttu. Ja ihan hyvä niin, Lappajärven aallot eivät houkuttele, kun tuulee navakasti ja vieläpä pohjoisesta.

Ikkunoiden pellityksistä ei ole blogilla kunnon kuvia, joten ajattelin lisätä muutaman, joista näkee miten nämä on meidän pytingissä tehty. Varmaan näitä voi tehdä monellakin lailla, mutta näin meillä:

Tässä näkyy tuon pellin muoto aika hyvin.
Eli aika monenlaista taitetta siihen joutuu
tekemään, että saa istumaan joka rakoon.
Ja ikkunan puitteita pitää myös muotoilla.

Tässä vielä kamala puhelimella otettu kuva,
jossa kaikki seinät kaatuvat justiinsa! Nuo pari-ikkunoiden välipuut tehtiin
leveämmästä laudasta.

Sitten vielä tunnelmakuva tallista... Tänään päätettiin, että
kunhan saadaan nämä ikkunan pielet tehtyä,
pidetään siivoustalkoot.